Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Joskus voi käydä niin, että sitä yllättää itse itsensä. Kun on monta rautaa tulessa ja touhuaa kovasti, niin pienet yksityiskohdat saattavat päästä unohtumaan. Kuten vaikkapa se mitä kukkasipuleita sitä tulikaan maahan kaivettua syksyllä.

Huhuilin tuossa maaliskuussa erään ihanan kukkasen perään, joka oli tullut vastaani monessa paikassa. Blogiin poimin sen “Sisustuksessa inspiroi…” postaukseen. Tuo ihana liila, hiukan ruudullinen kukka on nimeltään kirjopikarililja. Mikä yllätys olikaan, että sellaiset nousivat tänä keväänä omasta kukkapenkistä! 😀

Muistan kyllä, että ostin sekalaisen setin kukkasipuleita syksyllä ja tämä kirjopikarililja oli jäänyt jostain mieleeni. Kun niitä alkoi sitten alkukeväästä näkyä enemmän sisustuskuvien yhteydessä, niin johan ihastuin tuohon maljamaiseen kukkaseen entistäkin enemmän. Voitte kuvitella kuinka iloinen olin, kun sellainen tupsahti eteen omasta maasta.

Tietysti vähän myös huolestuin omasta muistamattomuudesta, mutta onhan tässä ollut aikamoinen touhu päällä: kaksi työtä, talomalliston hiominen, opiskelu (joka on se mistä olen tinkinyt) ja mökkiprojekti. Eilen kroppa muistutti siitä, että pitäisi oikeasti alkaa hidastaa tahtia. Touhusin pihalla, kun minulle tuttu vaiva, migreenin näköhäiriö, iski päälle. Kävin välillä lepäämässä ja menin sitten jatkamaan touhuja. Mutta näköhäiriö tulikin takaisin vielä kaksi kertaa. Koska noin ei ole ennen käynyt, niin säikähdin ja lähdin päivystykseen. Olo kohentui nopeasti, eikä näköhäiriö enää palannut, mutta oli hyvä käydä lääkärin juttusilla varmuuden vuoksi.

Pitää oikeasti alkaa hidastaa tahtia, sillä terveys on tärkeintä. Hidastaminen on vaan tosi vaikeaa silloin, kun se mitä tekee on niin kovin mieluista ja inspiroivaa. Myönnän toki, että joskus kivatkin tekemiset tuntuvat raskaalta, mutta sitä on itse asettanut itselleen tietyt raamit, joiden mukaan haluaa toimia. Nyt yritän höllentää niitä.

Tänään vietetään rauhallista äitienpäivää. Sain ihanan herätyksen kakkupalojen, kukkasten ja ihanien korttien kera omaan sänkyyn. Laitettiin takkaan tulet ja kävin vielä napsaisemassa yhden kirjopikarililjan sisälle maljakkoon. Täällä sisällä näen sen useammin ja se ilahduttaa minua joka kerta silmiin osuessa. Kohta lähdemme onnittelemaan omaa äitiäni ja lasten mummuja. Ajatuksissa on vahvasti myös oma Alli-mummu, jonka menetimme tällä viikolla. Mummu hoiti minua paljon pienenä ja sai elää pitkän elämän, melkein 97-vuotiaaksi.

Myöhemmin tänään menemme raksalle. Mökillä on tiedossa taas yhden kivan etapin saavuttaminen, kun saamme ottaa suojaukset pois lattiasta. Jännää nähdä miltä betonilattia näyttää (mukaan pääsette Villa Fregatin InstaStoryn kautta).

Ihanaa äitienpäivää!

 

Author

3 Comments

  1. Kirjopikarililja on kyllä ehdottomasti kevään kuningatar ja myös oma lempparini. Ihania kuvia 😍 Minulle kävi sipuleiden kanssa niin, että ensimmäisenä keväänä mitään ei noussut maasta ja mikä pettymys se olikaan. Vasta toisena keväänä ne alkoivat kukkia. Mietin vain jos olisitkin istuttanut nämä mahdollisesti jo aiemmin kuin viime syksynä 😊

    • Suvi M Reply

      Hmmm…voi ollakin, mutta hämärästi muistelen, että olisin kuitenkin istuttanut sipulit syksyllä. Ihan varmuudella en kyllä osaa sanoa. 😀 Minä olen ollut niin hölmö, että olen kaivanut kukkasipuleita pois ja laittanut uusia tilalle, vaikka osa sipuleista on monivuotisia. Ensi syksynä pitää istuttaa sipuleita johonkin ihan muualle ja katsoa mitkä vanhat sipulit jaksavat nousta keväällä…

Write A Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.