Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Minun piti kirjoitella teille tänään jotain aivan muuta, mutta tartunkin nyt tärkeään aiheeseen, josta olen meinannut kirjoittaa jo monet kerrat. Nimittäin kommentoinnista somessa – milloin menee liian pitkälle? Jokainen some-työläinen määrittelee oman linjansa omissa kanavissaan, mutta nykypäivän some-kulttuurissa on minusta tärkeää ottaa tämä asia esille. Juttelin tästä jo Instagram Storyjen puolelle ja koska sain niin paljon yksityisviestejä, ajattelin että aihetta on jatkettava blogissa.

Tartun tähän aiheeseen tänään, koska sain Villa Fregatin Instagram-tilille erään ikävän kommentin, josta oli hyvää vauhtia kehkeytymässä väittely. Olen blogannut yli kymmenen vuotta ja toki olen useastikin saanut ikäviä kommentteja, eikä tuo tänään tullut kommentti ollut suinkaan ilkeimmästä päästä. Minua ja perhettäni on arvosteltu välillä hyvinkin törkeästi. Sain selville erään kommentoijan henkilöllisyyden ja hän pyysi anteeksi – vain jatkaakseen samaa toimintaa hiukan myöhemmin (ja välillä edelleenkin). Mutta nuo kommentit eivät näy blogissa, koska minä en anna kanavissani tilaa ilkeilylle. Poistan surutta kommentit, joiden tarkoitus on vain olla ilkeä minulle tai läheisilleni – ne eivät tuo mitään hedelmällistä keskustelua.

En suinkaan tarkoita sitä, että aina pitäisi olla samaa mieltä ja jättää vain ihastelevia kommentteja. Tietysti voimme olla eri mieltä asioista ja keskustella niistä. Perustella miksi esim. jokin sisustusratkaisu tehtiin niin eikä näin. Se on täysin eri asia kuin ilkeily ja tahallinen toisen mielen pahoittaminen. Tiedän, että joku voi ajatella, että kommenttiloota ei ole aito jos sieltä poistaa negatiiviset kommentit. Asiallinen negatiivinen kommentti tai kummastelu on hyvinkin ok ja johtaa parhaimmillaan mielenkiintoiseen keskusteluun, mutta ilkeily ja pahantahtoisuus ovat asia erikseen.

Mitä sitten voi sanoa? Minusta helpoin ohjenuora on noudattaa linjaa, että kirjoittaa someen sellaisen kommentin, jonka voisi sanoa kyseiselle henkilölle vaikkapa kahvipöydässä. Silloin harvoin menee metsään. Ethän kahvipöydässäkään toteaisi toiselle esimerkiksi, että odotin kyllä teidän mökistä jotain parempaa? Jos et keksi mitään järkevää kommentoitavaa, niin silloin voi hyvin olla kommentoimatta. Arvostele mielessäsi – toteamalla ajatuksesi ääneen et saavuta mitään hyvää, kenellekään. Ketään ei ole pakko seurata somessa jos tyyli ei miellytä.

Sitä paitsi ikävän kommentin jättäminen on todella noloa itse kommentin jättäjälle. Minulle tulee siitä ainakin niin valtava myötähäpeä, että sekin on yksi syy miksi moderoin sellaiset kommentit pois. En usko, että ilkeän kommentin jättäjälle tulee itselleen siitä kovinkaan hyvä olo. Aluksi voi tuntua kivalta, kun saa näpäyttää, mutta empaattisuutta omaava ihminen kyllä pian katuu sanojaan.

Kirjoita someen sellainen kommentti, jonka voisit sanoa kyseiselle henkilölle vaikkapa kahvipöydässä

Tämä aihe on minusta tärkeä nostaa esille etenkin siksi, että nykypäivänä somessa on niin paljon negatiivisuutta ja vihapuhetta. En missään nimessä halua antaa omissa kanavissani alustaa sellaiselle. Se, että raotan kotiamme ja arkeamme somessa ei tarkoita sitä, että minulle saisi olla ilkeä ja minun pitäisi vain hyväksyä ilkeät kommentit. Ei todellakaan! Edellytän fiksuja käytöstapoja omissa kanavissani ja teen sen minkä voin negatiivisuuden vähentämiseksi somessa.

Author

34 Comments

  1. Hei Suvi!
    Olen samaa mieltä jokaisessa asiassa tässä postauksessa! Toisten on vaikea kestää toisen onnea. Olkoon sitten kyse kodista, mökistä, työstä, perheestä, parisuhteesta jne. Kateus herättää paljon negatiivisia tunteita ja kaikki eivät osaa valitettavasti niitä käsitellä oikein. Minusta on ihan ok poistaa ilkeät kommentit, sellaisten ei tarvitse näkyä. Sinulla on ihana koti ja ihana mökki eikä se ole keneltäkään muulta pois. Tykkään myös hirmuisesti sun blogista <3

    • 🙈 ei ole todellista, kateuskortti. Kritiikki tai joidenkin ratkaisujen kyseenalaistaistaminen ei edelleenkään muutu kateudeksi, vaikka niin kovasti jotkut toivoisivat. Ne myöskään eivät ole ilkeilyä saati kiusaamista. Samalla logiikalla tällaiset postaukset voisi leimata kitinäksi ja pahemman luokan uhriutumiseksi, vaikka joka postaus on maksettua työtä. Kyseessä on siis TYÖN kritiikki, ei henkilön.
      En halua aliarvioida ketään, uskon että kaikki tajuavat ettei em.tarkoita siis suoranaisia solvauksia tai muuta vastaavaa.
      Tietämättä mistä on kyse, postauksessa mainittu lausuma ettei Suvin suunnittelema mökki miellytä,
      sehän nimenomaan kuulostaa työn kritiikiltä?🤔

      • Ps. Tietenkin voi nostaa ristiriitaisiakin aiheita kahvipöytäkeskusteluun, miksi ei voisi? Tai ilmaista, toki kohteliaasti, eriävän mielipiteen. Olisihan se ihan pähkähullua ettei siten voisi toimia!

      • Suvi M Reply

        ?:lle kommentoisin, että nyt en missään nimessä tarkoittanut kritiikkiä, enkä pelkästään sitä yhtä kommenttia, joka kirjoitti tämän keskustelun. Se yksittäinen kommentti meidän mökkiin liittyen ei ollut ilkeimmästä päästä, kuten postauksessa kirjoitin. Tarkoitan ylipäätään sitä millainen keskustelun sävy on ok ja sen jokainen some-ammattilainen valitkoon niin pitkälle kuin haluaa. Kuten kirjoitin (ja sanoin), voidaan olla eri mieltä asioista ja keskustella niistä, mutta silloin kun mukana on pahantahtoisuutta, niin se ei minusta ole ok.

      • Mutta minkä ihmeen takia niitä toisen tekemiä ratkaisuja tarvitsee ulkopuolisten kyseenalaistaa? Miksi pitää kritisoida toisen tekemää työtä? Eihän blogeissa esitellyillä ratkaisuilla ole konkreettista vaikutusta kommentoijan elämään! Mitä hyötyä kritiikistä on kommentin laittajalle tai saajalle? En ymmärrä.🤷‍♀️ Jos kysytään mielipidettä, sen voi kertoa, toki kohteliaasti silloinkin.

        Jos tuntee tarvetta kritisoida ja kyseenalaistaa, kannattaa mieluummin poistua kyseiseltä sivulta. Tyhjänpäiväinen kritisointi kuulostaa ihmisen (ehkä itseltäkin piilossa olevalta) happamuudelta. Ehkä on hyvä myös itsekseen miettiä toimintatapojaan; mitä haluaa kommentoinnillaan tai toiminnallaan yleensä aiheuttaa? Jakaa hyvää mieltä, hyviä ideoita ja positiivisuutta, vai purkaa ihan vain pikkuisen omaa oloaan?

        Käytöstapojen peräänkuuluttaminen ei ole uhriutumista eikä kitinää. Varsin nurinkurista ajattelua.. toisille voi kommentoida kivasti tai olla hiljaa.

        Kiitos mukavasta, esteettisesti viihdyttävästä blogista Suvi! Positiivista on, jos ylimääräinen kritiikiksi verhottu ilkeily ei näy blogissasi, mutta ikävää, että joudut sellaisia kommentteja lukemaan. Kaunista, positiivista ja kritiikitöntä kesää 😎

    • Suvi M Reply

      Kiva kuulla Susanna ja kiitos ihanasta palautteesta! 🙂 Aina ei voi tietää ilkeilyn taustoja, mutta jokainen some-ammattilainen voi päättää minkä linjan omissa kanavissaan ottaa.

  2. Olen täysin samaa mieltä että hyvä aihe, ja hyvin asian ilmaisit. Ilkeilijöille ja ilkeilylle ei tule antaa tilaa. Miksi ihmeessä pitäisi? Jokainen voi valita somessa kanavansa ja seuraamisen kohteensa, miksi seurata jotain mitä pitäisi ilkeästi kommentoida? Minä valitsen ne joista pidän ja haluan seurata, ilolla, ja sinä olet yksi niistä, kiitos paljon kun jaksat laadukkaasti, kiinnostavasti kirjoittaa ja julkaista. Hyvää kesää sinulle ja meille kaikille jotka viihdymme valkoisen Harmajan ja Villa Fregatin parissa.

    • Suvi M Reply

      Näin minäkin ajattelen, mutta kaikki eivät varmastikaan ole samaa mieltä. Mutta omissa kanavissa voi ainakin jonkin verran vaikuttaa siihen millaisen ilmapiirin sinne sallii.

      Oikein hyvää kesää sinnekin ja kiitos, kun seurailet! <3

  3. Just noin Suvi! Arvostan sua, ja olet hyvä esimerkki siitä, miten sivistyneet ihmiset toimivat. Nuorempana ihmisenä ihailen tapaasi käsitellä asioita, eikä tosiaan ole pois oikeasta moderoida pahaa tarkoittavia kommentteja pois. Kyllä sen kommentista huomaa (ei tosin yleensä kommentoija itse), onko kyseessä puhtaasti eriävä näkemys esitettyyn asiaan, vai ainoastaan kateuden siivittämä ilkeily.
    Jatka samaan malliin, olet ihana! Mukavaa kesää kiinnostavien projektiesi parissa 🙂

    • Suvi M Reply

      Kyllä minäkin uskoisin osaavani erottaa sen milloin kyseessä on ilkeily ja milloin eriävä mielipide aiheesta – on tätä hommaa tullut niin monta vuotta tehtyä. ;D

      Kiitos valtavan ihanasta palautteesta ja mukavaa kesää sinnekin! <3

  4. Hyvä, että tuot tämmöisen asian esille. Ikävää, jos tänne joku haluaa tuoda sellaisia surkeita kommentteja, jotka loukkaavat. Teille on tulossa kaunis kesämökki aivan ihanalle paikalle. Viisas iloitsee toisen onnesta, näin fiksut toimivat.

    • Suvi M Reply

      Minusta tästä aiheesta on tärkeä puhua, kun somessa läyhää niin paljon negatiivisuutta. Tuntuu, että käytöstavat unohtuvat välillä.
      Ihanaa kesää sinne! 🙂

  5. Ilkeilyä ja henkilökohtaisuuksiin menemistä en hyväksy ja on tärkeää keskustella asiasta. Eriävän mielipiteen voisin kertoa myös kahvipöydässä. Silloin siihen tosin liittyisi keskustelu, mitä tässä ei syntynyt ja harvoinhan sellaista somessa syntyy. Minusta eriävän mielipiteen esittäminen ei ole ilkeilyä. Pakko kommentoida myös, että siskosi kommentti meni jo hieman henkilökohtaisuuksiin.
    Kommentit ja niihin kommentoiminen on taitolaji!

    • Suvi M Reply

      On totta, että kasvotusten puhuminen on aivan eri ja kommenteissa jää monet nyanssit ja eleet pois. En silti koskaan kasvotustenkaan arvostelisi toisen valintoja suoraa. Jos kysyy mielipidettä ja apua, niin asia on eri. Kyseinen kommentti ei suinkaan ollut huippuilkeä, mutta siinä ei ollut mitään selkeää krittiikkiä mistä olisi voinut keskustella, vaan koin, että tarkoituksena oli pahoittaa minun mieli ja se ei ole minusta ok. Olisin hyvin voinut jättää vastaamatta siihen, mutta sen sijaan se kirvoitti minut nostamaan asian esille vieläkin vahvemmin.

  6. Olen mielenkiinnolla seurannut tätäkin mökkiprojektia. Sinulla on varma ote asioihin ja suunnitteluun. Koen, että tämä mökki on kovin uniikki tyyliltään. Siksi minun on välillä vaikea sanoa tykästynkö ratkaisuihin vai en. Mökkinne ei ole niin ilmiselvä ratkaisuiltaan vaan yllättää. Siksi minun pitää makustella asioita ja siksi en ole yllättynyt, että mökki jakaa mielipiteitä😊. Itse siis seuraan tätä oppiakseni lisää! Kiitos, kun jaat tätä tarinaa kanssamme. Mökit ovat meille kullekin rakkaita juuri omanlaisina!

    • Suvi M Reply

      Kiva kuulla! 🙂 Valinnat varmasti jakavat mielipiteitä, eikä sellaista lopputulosta voisi luodakaan, joka miellyttäisi kaikkia. 🙂 En haluaisikaan tehdä niitä kaikista tyypillisimpiä valintoja. Toivon, että meidän projekti inspiroi ja antaa uusia näkökulmia.

      • Ja kun mietin, mihin tätä vertaisi; olisiko se joku uusi jäätelömaku, jossa on ihan uusi yhdistelmä😊. Ensin pitää maistella ja sitten tajuta juju ja tykästyä! Saitko kiinni, mitä ajan takaa😂. Kiitos myös inspiraatiosta ja uusista näkökulmista!

        • Suvi M Reply

          Tuo jäätelömakuvertaus on hyvä! 🙂 Itsekin sitä aina sulattelee joitakin trendejä ennen kuin niistä innostuu, jos innostuu. Sitten kun itse seuraa tosi aktiivisesti sisustusmaailmaa, niin ei välttämättä halua valita omaan kotiin/mökkiin ihan niitä juttuja, jotka pyörii kaikkialla. Ihana kuulla jos olen voinut antaa inspiraatiota ja uusia näkökulmia. 🙂

  7. Tämä on niin hyvä nosto! Mielestäni sinulla on hieno linja siihen, että et suvaitse ilkeilyä. Ilkeät ihmiset puolustautuvat aina näillä samoilla lauseilla, kuinka julkisuuden ihmisten tulisi kestää kritiikkiä/huonoa palautetta tai se pahin ”rakentavaa kritiikkiä”, joka on oikeasti kaukana rakentavasta. ”Odotin enemmän,” ilman mitään konkreettista, ei ole mitään muuta kuin huonoa käytöstä. Ilkeilijän tunnistaa mielestäni aina reaktiosta siihen, kun julkisuuden henkilö vastaa, että jokin kommentti meni tunteisiin tai kertoo pahoittaneensa mielensä. Edellä mainitut vastaukset kertovat siitä, kuinka minä, minä, minä -ihmiset saavat muka sanoa mitä tahansa.

    Omasta mielestäni normaali aikuinen ihminen vastaa toiselle empaattisesti ja pyytää anteeksi, sitä että pahoitti toisen mielen. Ihan kahvipöydässä kuin somessakin. Kiusaaja syyllistää sitä, kuka mielensä pahoitti.

    • Suvi M Reply

      Kiitos Saara, erittäin hyviä pointteja! Olen samaa mieltä, silloin jos pahoittaa toisen mielen, olisi fiksua pyytää anteeksi olipa se sitten tahallaan tai tahottomasti aiheutettu. Vaikeneminen kertoo paljon.

  8. Tärkeä aihe! Teen ohjaustyötä ja käyn työssäni mm. anonyymeja chat-keskusteluita ihmisten kanssa. Välillä myös näihin kahden kesken käytäviin keskusteluihin saattaa tulla melkoisia asiattomuuksia, jotka pistävät miettimään. Toki asia on vähän eri siinä mielessä, että asiattomuudet eivät sinänsä kohdistu juuri minuun, koska itsekin olen anonyymi vastaaja, mutta ne heijastavat mielestäni yleisesti tätä kulttuuria, jossa ajatellaan, että somessa on ok suoltaa mitä tahansa toiselle ihmiselle. Osittain nämä chatissa tapahtuvat asiattomuudet menevät nuoruuden piikkiin ja siksi onkin tärkeää käydä tällaista keskustelua, jotta opetetaan miettimään sitä, minkälainen käyttäytyminen on ok, somessa tai sen ulkopuolella.

    • Suvi M Reply

      Kyllä, minusta on tosi tärkeää käydä keskustelua siitä miten toisia kohdellaan myös somessa. Vaikka ollaan anonyymeja, niin ei se oikeuta olemaan ilkeä. Digimaailman innovaatiot vain lisääntyvät ja millaiseen käytöskulttuuriin se viekään meidät jos ei yhtään mietitä miten toinen kohdataan myös anonyymisti.

  9. Jos saisi kutsun tutun puolivalmista kesämökkiä katsomaan ja mökkikierroksen jälkeen istahtaisi kahvipöytään, ei normmalin ihmisen ainoa kommentti olisi, että odotin mökiltä kyllä enemmän. Normaali ihminen sanoisi, että onpa huikea näkymä merelle ja että olette itse tehneet täällä paljon, onpa ollut iso urakka! Jos sisustus ei miellyttäisi, ei siitä todellakaan sanottaisi. Ei se olisi rakentava eriävä mielipide, miksi haluaisit sanoa toiselle rumasti? Ei ole oikeaa ja korrektia tapaa lytätä toisen iloa, niin ei tehdä, ei somessa eikä kahvipöydässä.

    Jokainen voi itse valita, mitä somessa seuraa ja mitä blogeja lukee. Jos tyyli ei miellytä, ei seuraa. Ei sitä ole pakko ilmoittaa, että hei, en muuten pidä sun jutuista! Minä olen lakannut seuraamasta monia tilejä, koska ne eivät inspiroi mua enää. Ikinä en ole kokenut, että mun pitäsisi päästä heille kertomaan, että en tykkää.

    Koti ja kesämökki, vaikka ne toisi esille blogissa ja instassa, on ihmisen rakkaimpia ja henkilökohtaisimpia tiloja. Niitä kunnioitetaan ja samalla kunnioitetaan ihmisiä, joille ne merkitsevät paljon.

    Vaikka Suvi oletkin todennut, ettei kommentti ollut pahimmasta päästä, niin mielestäni se oli kyllä tosi pahansuopa, ei mikään eriävä mielipide, vaan rumasti ja loukkaavasti sanottu. On enemmän kuin hyvä, ettet hyväksy sellaista!

    • Oikeastiko et erota ettei Suvin blogi ole mikään tutun kahvipöytä, vaan työpaikka, ja Kannustalon mainosalusta myös? Ts. Fregattia arvostellessa kommentoi talomallia, ei Suvia. Ymmärrän osin pahastumisen, osin en. Sotkeeko bloggaaja asiat tahallaan keskenään, sitä en tiedä. Itse olen sellaisessa luovassa työssä jossa “Odotin enemmän” ei edes katsota kritiikiksi… Joten myös paksumpaa nahkaa kannattaa työasioissa kasvattaa, makuasioista kun aina voi kiistellä. 😉
      Kiusauksesta puhuminen näissä yhteyksissä alkaa ajoittain olla yhtä kulunutta kuin kateudesta, ja jopa vähättelee oikean kiusauksen kohteeksi joutuneita.

      • Eli mielestäsi bloggaajan koti ja kesämökki eivät ole hänen kotinsa ja kesämökkinsä, vaan ainoastaan mainosalusta, jonka mainoksia voi vapaasti kommentoida epäasialliseen sävyyn? Olemme selkeästi eri mieltä tästä asiasta.

        Itse koen, että epäasiallinen kommentointi ei ollut suunnattu talomallia kohtaan, vaan Suvin perheelleen suunnittelemaa mökkikeittiötä kohtaan. Nimenomaan itselleen ja perheelleen tarkoitettua, josta tämä vieras ihminen oli odottanut enemmän ja halusi sen tuoda ilmi, että eipä kelpaa minulle. Täysin tarpeetonta, ei rakentavaa.

        Itse olen omassa työssäni tottunut siihen, että palautteen tulee olla harkittua ja rakentavaa. En sano kenellekään, että teit huonoa jälkeä, piste. Kerron, että tämän asian olisi voinut tehdä paremmin (ja millä tavalla paremmin), jolloin olisi päästy parempaan lopputulokseen tai saatu asia nopeammin päätökseen. Kritiikille on sija silloin, kun sillä pyritään parantamaan ja sen osana kerrotaan myös keinoja päästä siihen parempaan ja toisaalta annetaan myös jokin syy, miksi kritiikki oli esitettävä. En usko, että luovalla alallakaan pelkkä “tämä on ruma” auttaa ketään kehittymään. Mielen se pahoittaa kyllä.

        Kiusauskommenttia en oikein ymmärtänyt, en omassa viestissäni puhunut mitään kiusaamisesta. Totesin, ettei pahansuopaa ja ilkeää kommentointia pidä hyväksyä.

        • Vastaukseni koski myös yleistä kommentointia ammattiblogeissa.
          Olemme tosiaan joltain osin eri mieltä, itseäni kyllä huvittaa uhriutuminen työssä, oli se mikä tahansa. Blogit ovat julkisia, niiden pito on harkittua sekä vapaaehtoista. Ainakin 95 prosenttia keskustelusta ja kommenteista on ihailevampaa ja positiivisempaa kuin kukaan normityössä kohtaa. Samoin taloudellinen hyöty työn määrään nähden todella hyvä. Näen asian niin että samoin kuin muussakin asiakaspalvelutyössä asiattomuuksia ikävä kyllä vastaan tulee, ja niin ei saisi olla mutta vain on kun ihmisistä on kyse.
          Eli asian merkityksen paisuttelu tässä hymyilyttää, kun sitä me lukijat emme edes näe ts. ikävät kommentit voi jättää täysin omaan arvoonsa poistamisen jälkeen, eikä suoda niille ajatustakaan. Tällaiset postaukset antavat niille ansaitsematonta huomiota jota niiden jättäjät ilolla varmaankin huomioivat.
          Päätän puolestani tähän, aurinkoista, mielipahatonta kesän jatkoa itsekullekin.🙂

        • Hmm.. en seuraa tätä blogia, sen instaa, kuin en tätä mökkiprojektiakaan.
          Mutta tästä kommenttikeskustelusta huokuu juuri se, mikä itseäni ärsyttää bloggareissa: ylistetään samaa mieltä olevia kommentoijia, toivotetaan niille hyvää kesää, ”ihanaa, ihanaa”. Mutta niille, jotka kehtaavat olla eriä mieltä, vastataan kyllä asiallisesti, muttei kiitetä eriävästä näkökulmasta, huomioida että ”hyvä pointti, mutta ajattelen tästä eri tavalla”
          Se ärsyttää ja siksi ehkä välillä tuntuu että uhriudutaan. Koska käyttäydytään kuin uhrit.

    • Suvi M Reply

      Liisa, tiivistit hyvin sen mitä ajattelinkin. 🙂 Onneksi ikäviä kommentteja tulee todella harvoin ja vuodessa poistan ehkä 1-2 kommenttia. Mutta silti ne kummastuttavat.

  10. Hyvä linjaveto jättää asiattomat kommentit julkaisematta. Itsekin jätän ne lukijana oikein mielelläni lukematta. Ihan turha antaa ääntä sellaiselle. Jokainen varmasti tietää miten yleistä tarpeeton asiaton kommentoiti on sosiaalisen median kanavissa kuin myös kaikkialla muualla netissä. Jatka samaan malliin ja kiitos kun jaksat pitää tätä ihanaa blogia yllä!!!

    • Harvoin kommentoin mihinkään, mutta koen tämän keskustelun varsin tärkeäksi. Tuntuu että käytöstavat ovat katoamassa. Miksi on tärkeää kertoa ettei pidä jostain jonka katselemiseen itse aktiivisesti hakeutuu?

      En tunnista myöskään sitä että työelämään kuuluisi miltään osin ilkeä mitätöinti tai pahansuopa ilkeily. Ei ainakaan minun työpaikallani.

      Huonosti annettu palaute harvoin synnyttää mitään hyvää, ja sitähän tämä on jos ei ilkeilyä. Esimieheltä palautteena tämän kaltainen heitto olisi huonoa ja epäselvää johtamista, kollegaltae epäystävällistä tai ilkeää käytöstä.

      Mitään konkreettista apua ei tämän kaltaisesta ikävästä irrallisesta kommentista ei ole. Se ei anna keinoja, ei osoita vaihtoehtoja, tue tai opeta uutta. Siksi minusta onkin varsin aiheellista kysyä jokaisen itseltään miksi sen silti haluaa saada sanottua.

      Uskoakseni kaikki negatiivinen puhe vahvistaa negatiivisuutta myös itsessämme, samoin kuin hyvyys, lempeys, ymmärrys, apu ja ystävällisyys tukee hyvää.

      Yksi ihminen voi parantaa tai pilata (työ)ilmapiirin, ja vaikka kokisi saapuvansa toisen työpaikalle voi miettiä rakentaako vai repiikö tullessaan paikalle. Rikkojista ei liene pulaa, ja se lienee aika yksinäistä ja onnetonta puuhaa.

      Hyvää työpäivää!

    • Suvi M Reply

      Kiitos Sunny! 🙂 Ajattelen myös niin, että jos ilkeilijän motiivina on olla minulle ilkeä, niin minähän olen sen viestin jo nähnyt (ennen poistamista), eikä se tuo muille mitään. No onneksi tuollaisia kommentteja tulee tosi harvoin.

  11. Kyllä, mielestäni jokaisella on oikeus valikoida kommentteja ja poistaa loukkaavia tai muuten oman bloginsa henkeen sopimattomia. Olen kuitenkin samaa mieltä kuin joku aiemmista kommentoijista, että kyllä voi olla bloggaajallajoskus ”oman nahan kovettamisenkin” paikka. Jos haluaa julkisuuteen, ei aikuisten oikeasti voi kuvitella saavansa vain ns. mannaa ja hymiöitä. Tottahan on, että monen muun alan työhön kuuluu ihan luontaisena osana myös negatiivisen (lue kehittävän tai rakentavan) palautteen anto ja arviointi ylipäätään. Aika oudoksi ”kuplaksi” ja fanitussivustoksihan monet blogit ovat menneet, kun bloggaaja ei julkaise kuin vain ne kommentit, jotka pitävät yllä sitä tiettyä vaikutelmaa ja illuusiota, mitä kukin bloggaaja itse haluaa. Tätä ei varmasti moni blogimaailmassa niin-kiinni-elävä edes näe tai tajua. Esimerkiksi mieheni ja veljeni, blogimaailman ulkopuolelta, ovat joskus näihin asioihin törmätessään ihmetteleet, että ”Mitä ihmettä? Kaikkeen sitä ihmiset elämässään aikaa käyttävät”. Tarkoittivat siis niitä liikaa valikoivia ja vain-fanittajia-ja-sydänsilmähymiöitä-hakevia bloggaajia sekä myös niitä kommentoijia 😂. Mutta tässä blogissa siis ei mielestäni tätä liikasensuuria ole. Hyvä linja!

    • Suvi M Reply

      Kiva kuulla, että olet sitä mieltä, että blogissani on hyvä linja tämän suhteen. 🙂 Ja kyllä, olen samaa mieltä – liian siloitelluksi ei kommenttiosiota kannata sensuroida. Minun blogiini tulee vuodessa ehkä 1-2 ilkeää kommenttia, jotka poistan, joten kovin suuresta “ongelmasta” ei ole kyse. Mutta silti jaksan ihmetellä ilkeää käytöstä. Eri mieltä voidaan tietysti olla ja keskustella mielipiteistä, mutta ilkeily on asia erikseen.

Write A Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.