Ainakaan IG-storyjani seuraaville ei ole tainut jäädä epäselväksi, että rakastan kissoja. Reilu pari viikkoa sitten perheemme täydentyi kissanpennulla, joka on hurmannut meidät kaikki. Mutta mitä kannattaa huomioida kotona, kun kissanpentu tulee taloon?

Kun haimme Pörrö-kissanpennun kotiin, jännitin eniten sitä kuinka 6-vuotias Pehmis kissamme ottaisi sen vastaan. En ollut etukäteen miettinyt mitä kaikkea pitäisikään huomioida, kun kissanpentu tulee kotiin. Meillä on ollut kissoja siitä asti, kun teini-ikäisenä marssin itse allegiatesteihin ja todistin vanhemmilleni, että en ole allerginen kissoille. En voisi kuvitella arkea ilman omaa kisukaveriani, mutta kun kissa kasvaa, unohtuu vähitellen kaikki se mitä pitää huomioida, kun kissanpentu temmeltää kotosalla.

Kun Pörrö saapui meille, ei mennyt kauaakaan, kun huomasin kaikenlaiset vaaratilanteet, joita saattaisi tulla eteen uteliaan kissanpennun kanssa. Kissanpennun uteliaisuudella ei ole rajoja ja hän tunkee itsensä kaikenlaisiin koloihin mitä löytääkään. Hifi-laitteiden reiät pitää tukkia ettei pentu tunge sisälle subbariin. Tai maljakkoon. Meillä on muutama maljakko, jotka olen nostanut ylähyllylle, jotta pentu ei tunkisi niiden sisään (eikä ehkä pääsisi enää sieltä pois).

Kissanpentu seuraa uteliaana kaikkia puuhiasi ja osallistuu niihin mielellään. Pörrö on yrittänyt monet kerrat hypätä pesukoneen sisälle, mutta nostan hänet aina heti sieltä pois, jotta oppisi ettei sinne saa mennä. Kun täytimme astianpesukonetta, pentu tunki päänsä pesukoneen alla olevaan reikään, jolloin pää meinasi jäädä koneen luukun ja sokkelin väliin, kun luukku pantiin kiinni. Onneksi sokkeli irtosi paikoiltaan, eikä pennulle käynyt kuinkaan. Nyt osaamme olla varovaisempia, kun täytämme tiskikonetta ja vieressä on innokas seuralainen.

Pikkukissan kynnet tarttuvat helposti kiinni joka paikkaan. Pörrön kynsi on esimerkiksi tarttunut lakanoihin (tietysti hän oli mukana, kun viikkasin lakanoita kaappiin) ja pojan housuihin niin tiukasti, että pentua on sattunut. Pojan housuista piti leikata palanen pois, jotta saimme kynnen irrotettua. Aikuisten kissojen kynsiä olemme silloin tällöin leikanneet, mutta Pörröllä on vielä pentukynnet, joiden kuuluukin olla tarttuvat.

Kissanpentu saattaa myös nakertaa huonekaluja. Meidän Eamesin keinutuolin jaloissa on melkoiset jäljet Pehmiksen pentuajoilta. Pörrö tykkäsi nakertaa yöpöydälläni ollutta Vitran Akari-paperivalaisinta, joten joudun siirtämään sen toiseen paikkaan. Nyt hän järsii pahvilaatikoita.

Pahvilaatikoista puheenollen…kissat rakastavat niitä ja kannattaa varautua siihen, että pahvilaatikoista saattaa tulla osa sisustusta ainakin hetkeksi. Meidän kotona pyörii tällä hetkellä kaksi pahvilaatikkoa, kun emme ole raaskineet ottaa niitä pois kissojen leikeistä. Kun he kyllästyvät, niin sitten pahvilaatikot saavat lähteä.

Meidän kissat eivät ole koskaan erityisemmin välittäneet leikkokukista tai viherkasveista, joten en ole joutunut huomioimaan niitä mitenkään erityisemmin. Jokainen kissa on kuitenkin persoonansa ja tiedän kisuja, jotka ovat nakertaneet esim. tulppaaneita. Niinpä kannattaa seurata miten kisu suhtautuu kasveihin. Myrkyllisimmät kasvit kannattaa varmastikin jättää hankkimatta jos kisu osoittaa kiinnostusta kasveja kohtaan. Pörrö ei ole kiinnittänyt leikkokukkiin mitään huomiota, mutta viherkasvien ruukut (tai multa) viehättää ja hän on tykästynyt nukkumaan kukkaruukussa. Suuren peikonlehden ruukkua Pörrö alkoi myös kaivamaan, joten nyt olemme kieltäneet ruukussa oleskelun. Nyt Pörrö on oppinut ettei isoon kukkaruukkuun saa enää mennä.

Miten kissanpentua voi kieltää ja opettaa? Moni on vuosien varrella ihmetellyt sitä, että eivätkö meidän kissamme raavi huonekaluja pilalle. No, raapimista on kyllä ollut, mutta olemme opettaneet kisuja ettei sohvia tai nojatuoleja saa raapia. Kiellämme kisuja jämäkällä ”Ei” käskyllä ja sen perään tulee suihkepullosta pieni vesiruiskaisu. Se on vuosien varrella osoittautunut hyväksi ja melko lempeäksi tavaksi opettaa kissaa. Meidän edesmennyt Viivi-kissamme oppi Ei-sanan ja ”käkätti” aina vastaan sillä tavalla hassusti, kun häntä kielsi. Niin ja kyllä meiltä löytyy sellainen ruma kissojen raapimispuukin, sillä kissoilla pitää olla jokin paikka mihin teroittaa kyntensä. Raapimispuu ei vaan juuri koskaan näy blogikuvissa.

Huonekaluja hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota kankaan struktuuriin. Kissan kynnet saavat paljon enemmän tuhoa aikaan kankaassa, josta lähtee struktuuri purkautumaan jo pienestä kynnen osumasta. Varminta on hankkia sileäpintaisella ja tiheällä kankaalla verhoiltu huonekalu. Mutta kuten aiemmin totesin, voi kissaa opettaa ja meillä on kyllä huonekaluja, jotka on verhoiltu struktuuripintaisella kankaalla (esim. kuvassa näkyvä nojatuoli). Jos kävisi niin, että kissan kynsi tekisi tuhoa tuollaiseen kankaaseen, voi purkautuneen langanpätkän piilottaa takaisin kankaan sisälle jollain ohuella, terävällä esineellä (esim. lyijytäytekynä on tähän hyvä työväline – tässä vanhassa postauksessa esimerkki).

Tietysti kissanpennulle pitää hankkia kaikki perustarpeet kuten sopivaa ruokaa ja kissanhiekkaa. Kissanhiekkaa meillä on tietysti ennestään, mutta kissanruokaostokset menivät osittain uusiksi, sillä ostamme Pörrölle kissanpennuille tarkoitettua ruokaa. Kun kotona on kaksi kissaa, täytyy kiinnittää huomiota siihen, ettei toinen syö toisen ruokia. Sitä kyllä tapahtuu helposti, kun silmä välttää. Lisäksi kisulle pitää hankkia leluja. Pienet pallot, leluhiiret ja leikkihuiskat ovat kotoisa osa meidän kodin sisustusta.

Pörrön ja Pehmiksen tutustuminen on sujunut todella hienosti. Alkupäivien jännitys alkaa olla ohi ja kisut tulevat todella hyvin toimeen. Pehmis on selvästi piristynyt, kun sai kaverin. He ovat nukkuneet lähekkäin ja leikkivätkin yhdessä.  Muutaman kerran ovat juosseet iltavillinä ympäri kotia, mutta Pörrö vielä vähän jännittää isoa kissaa silloin, kun leikit villiintyvät. Sähinää ja murinaa ei enää esiinny muuta kuin harvoin, jos Pehmis yllättää Pörrön ja Pörrö säikähtää. Pehmis ja Pörrö ovat jo nyt läheisempiä kuin Viivi ja Pehmis ikinä. Vanha Viivi-kissamme ei oikein koskaan kiintynyt Pehmikseen; he tulivat toimeen, mutta eivät olleet läheisiä. Pehmis on kyllä selkeästi kaivannut kaveria.

Olen niin iloinen, että päätimme ottaa Pörrön! Kissat tuovat valtavasti iloa elämään ja heidän touhujaan on niin kiva seurata. Jokainen kissa on niin oma persoonansa. Pörrö on todella ihmisläheinen ja seurallinen. Hän viihtyy sylissä ja on kova kehräämään. Pehmis taas ei viihdy niinkään sylissä, mutta on mielellään meidän lähellä ja seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Mankku on opettanut Pehmiksen antamaan tassua kuten koirat.

Blogissa kissat näkyvät silloin tällöin kuvissa, mutta Instagramissa he ovat olennainen osa päivityksiäni. Meidän lapset ovat myös luoneet Pehmikselle ja Pörrölle oman Instatilin (@pehmis.ja.porro), jonne he päivittävät kisujen kuulumisia silloin tällöin. Laitoin tänään pitkät verhot makuuhuoneen ikkunaan – saa nähdä keksiikö Pörrö kiivetä niitä pitkin…

Author

13 Comments

  1. Voi kuinka suloinen parivaljakko! ❤️ Meidän Elsa-kisu tuli meille noin puolivuotiaana ja muistan, kuinka täälläkin oli aluksi mullat kukkaruukkujen vieressä. 🙂 Laitoinkin isompiin ruukkuihin koristekiviä kasvien juurelle estämään multien kaivamista. Välillä haaveilen toisesta kissasta, mutta en tiedä miten tuo meidän perheen arvonsa tunteva reviiritietoinen kuningatar asiaan suhtautuisi. 😀

    • Suvi M Reply

      Tuo koristekivijuttu onkin tosi hyvä vinkki! 🙂
      Minäkin mietin silloin aikoinaan kovasti voidaanko ottaa toinen kissa, kun Viivi oli vuosikaudet ollut yksin. Tai oli Viivi nähnyt muita kissoja kylävierailuilla ja tullut kyllä niiden kanssa toimeen. Viivi ja Pehmis tulivatkin toimeen ihan hyvin, mutta ei heistä koskaan mitään kovin läheisiä tullut. Viivi sieti Pehmiksen seuraa… 😀

  2. Entinen omistaja Reply

    Minä en ota enää kissaa koskaan, kaikki paikat haisi vaikka oli kissankakkamullat ja leikkauskin. En ikinä, sitten sitä hienoa karvaa oli aina pöydillä ja suussa, katselen mutten enää ota.

  3. Meillä oli hyvin samannäköinen pörröinen pentukissa. Valitettavasti 2 vuotta sitten hän lähti kissojen taivaaseen 16 vuoden jälkeen. Ihana katsoa näitä sinun kuviasi kauniista sisustuksesta ja aivan ihanista kissoista ja samalla muistella edesmennyttä kissaa. Onneksi vielä yksi kissa jäljellä ❤ Meillä kanssa opetettu kissoja samalla tavoin ja hyvin on huonekalut säästyneet. Meillä saa raapimispuun lisäksi raapia mattoja. Onko teillä miten ratkaistu hiekkalaatikkoasiat?

    • Suvi M Reply

      Voi että, lemmikistä luopuminen on niin vaikeaa! <3 Mehän olimme loppusyksystä samassa tilanteesta, kun jouduimme hyvästellä 18,5 vuotiaan Viivi-kissamme. Viivi on joka päivä mielessä. Pörrö tuo paljon iloa arkeen ja olemme ehdottomasti sitä mieltä, että oli oikea ratkaisu hankkia kissanpentu tässä vaiheessa. Pehmis-kissakin on piristynyt paljon Pörrön seurasta.

      Meilläkin kisut saavat raapimispuun lisäksi raapia eteisen sisal-mattoa, sillä se ei siitä mene miksikään. Hiekkalaatikko on meillä kodinhoitohuoneessa, Ikean jakkaran alla. Se on ollut oikein toimiva ratkaisu vuosikaudet. 🙂

  4. Olen koiraihmisiä, mutta katselen oikein mielelläni näiden kissojen touhuja – niin ihania!

  5. Ihanaa, että Pehmis on saanut seuraa! Pennun touhotukset varmasti virkistävät yksin jäänyttä. Meillä oli myös aiemmin pelastettu kissa ainoana kissana ja päivärytmi oli hyvin rauhallinen. Pennun tultua taloon meno oli vuoden verran miltei holtitonta, mutta nyt jo järkevällä tasolla kun ”pentukin” täyttää kymmenen 🙂

    Meillä on toiminut kissojen ei-toivottuihin toimiin puuttumisena kissamainen sähähdys. Alkuvaiheessa kumpikin kissa yritti teroitella kynsiä sohviin, mutta oppi nopeasti meidän sähähdyksestä, että se ei ole sallittua. Vesisuihkut ei meillä tosin varmaan edes toimisi kun kaverit läträä veden kanssa aamuin illoin ja mielellään myös päivisin jos palvelijat vaan paikalla. Kollin kanssa käydään vielä välillä nykyisinkin ”kuka on korkeimmalla hierarkiassa” -tuijotteluja. Silloin vaan pitää jaksaa tuijottaa napakasti takaisin niin kauan, että kissa siirtää katseensa sivuun.

    Puutarhatöitä kissat tekivät yhdessä vaiheessa todella ahkerasti (sisällä) ja siihen auttavat ne koristekivet. Rantareissuilta on tullut roudattua vaikka minkälaisia kiviä kotiin. Hankin kotiin myös kissoille myrkyttömiä leikko/ruukkukukkia, koska toinen kissa nyt vaan tykkää istua pää kukkapuskassa. Ei se aina edes pureksi niitä oksia/kukkia, kunhan nuuhkii pää syvällä puskassa.

  6. Heippa, kiitos hyvistä vinkeistä! Meille tuli reilu viikko sitten kaksi kissapentua, ja ennestään oli jo kaksi koiraa kotona. Poimin täältä muutamia hyviä vinkkejä meidän eläinten yhteiseloon 🙂

    Kissojen ja koirien välisestä elosta aloin pitämään blogia, vallan mainiota seurata näiden yhteiseloa!

    • Suvi M Reply

      Mahtavaa jos sait täältä vinkkiä! 🙂 Pitääpäs tulla kurkistamaan miten siellä kissojen ja koirien yhteiselo sujuu.

Write A Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.