Olen varmaan ennenkin kertonut, että en ole mikään kummoinen kokki. Suurin syy siihen lienee se, että minusta ruuanlaitto tuntuu niin vaivalloiselta, eikä niitä onnistumisen hetkiä ole juurikaan ollut, heh. Kun menemme kauppaan, ostamme yleensä ne samat vakiojutut. Siinä on se ongelma, että jos kotona sattuisin saamaan inspiraation, että ”kokkaanpas nyt jotain oikein reseptin mukaan”, niin takuuvarmasti jokin olennainen aine puuttuu ja pitäisi mennä kauppaan. Siihen se jää sitten ja kokataan taas niitä samoja tuttuja pöperöitä.
Olinkin iloisesti yllättynyt, kun sain Hannalta Safkaa Skideille -kirjan ja sen avattua huomasin, että meidän kaapistahan löytyi heti kanavartaiden ainekset (no, yhtä lukuunottamatta). Päätinkin sitten heti testata tuota ohjetta.
(Mankku kauhisteli jälkeenpäin kun olin paistanut vartaita rasvassa ja vieressä kiehui pasta – rasvapalo ei tullut mieleeni ;D)
- Sekoita laakealla lautasella seesaminsiemenet ja pankojauhot.
- Leikkaa broilerin rintafileet pitkittäiseen suuntaan mahdollisimman tasapaksuiksi suikaleiksi, yhdestä fileestä saat neljä suikaletta.
- Leikkaa varrastikut niin pitkiksi, että ne mahtuvat paistinpannuun. Työnnä varrastikku lihan läpi. Mausta varras suolalla ja pippurilla.
- Kääntele varras vispatussa kananmunaseoksessa.
- Valuta liika kananmuna pois ja kääntele varras sen jälkeen pankojauhoissa. Taputtele käsien avulla rouhe lihan pintaan, jotta se ottaa siihen kunnolla kiinni.
- Kuumenna öljy paistinpannulla niin kuumaksi, kunnes se melkein savuaa.
- Nosta vartaat pannulle, kuumaan öljyyn ja laske lämpötilaa hiukan.
- Paista vartaita öljyssä kummaltakin puolelta minuutti, tai kunnes pinta on kauniin keltainen.
- Nosta kypsät kanavartaat talouspaperin päälle, jotta liika öljy imeytyy paperiin.
DIPPI:
”Dippaaminen on ihanaa, eikä kanavartaita voi nauttia ilman dippiä. Sekoita kermaviiliin tai ranskankermaan hienonnettuja yrttejä, ripaus suolaa, mustapippuria ja sitruunanmehua. Pari ruokalusikallista ketsuppia kermaviilin sekaan ei ole väärin sekään.”
Meiltä tosiaan löytyi kaikki muut ainekset paitsi pankojauhot (ne voi reseptin mukaan korvata korppujauhoilla) ja seesaminsiemet. Niinpä kokkailin vartaat ilman seesaminsiemeniä. Niitä ei muuten meinannut löytyä millään, kun seuraavalla kauppareissulla yritin hakea. Myöhemmin niitä löytyi ja olenkin nyt tehnyt vartaita jo monta kertaa – oikein ohjeen mukaan. 😉
Ja tiedättekös – nyt löytyi ruokalaji, jonka osaan valmistaa niin, että meidän lapsillekin maistuu ja saan vielä kehujakin. Se on kuulkaas jotain se! Lasten herkkua olisi myös kasvissosekeitto (jota en ole koskaan tehnyt, ovat koulussa syöneet sitä) ja sen valmistuksen aion opetella seuraavaksi. On niin ihanaa tarjota lapsille ruokaa, joka maistuu!
Safkaa skideille* -kirja sekä Hannan ja Joonaksen yhteisteos 400 g – Parhaat jauhelihareseptit* voi klikata kotiin No tofu publishing -verkkokaupasta.
*kirjat saatu blogin kautta
8 Comments
Voi apua, kuulostaa niin tutulta. 🙂 Ja en olisi itsekään tullut ajatelleeksi tuota rasvapalon mahdollisuutta! Tuota reseptiä tarvitsee kokeilla. Terveisin toinen onneton kokki 😉
Tuo on kuule helppo resepti, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Minäkin onnistuin! Ja kantsii oikeesti etsiä ne sesaminsiemenet – nyt ollaan lisätty myös ne, niin kylläpäs maistuu! 🙂
Hyvältä näyttää! Mutta mikä rasvapalo..? Ei ole kyllä tullut mieleenikään mikään rasvapalovaara jos paistan kanaa ja viereisellä levyllä keitän makaronia. Onko todella näin, että voi käydä vai oisko kyse enemmän kaasuhellasta? Vähän epäilen tätä. 😉
Kyllä ihan tavallisilla liesilläkin tapahtuu rasvapaloja:
”– Keittolevyä ei saa jättää valvomatta, pannuun jäänyt rasva voi syttyä, kuivunut kuuma ruoka roihahtaa liekkeihin. Rasvapalo sammutetaan tukahduttamalla.”
http://www.sahkoviesti.fi/turvallisuus/lieden-jarkeva-kaytto-on-jarjenkayttoa.html
Tuo kirja kyllä sopis meikäläiselle. Mulla äiti ja sisko loistavia ruoan laittajia ja harmikseen en ole niitä taitoja perinnyt…tuntuu, että aina samoja ruokia väsään. Jauhelihaa ja kanaa eri muodossa 🙁
Vois olla hyvä joululahja kirja lapsille, tykkäävät ruoan laitosta enemmän ko äiskä :), mie vain joudun aina siivoamaan jäljet 🙁
Tämä olisiki tosi hyvä joululahjaidea! 🙂 Enpä ole minäkään ruuanlaittotaitoja perinyt, vaikka lähisukulaiset ovat mahtavia kokkeja! Uskon, että se on ennemminkin mielenkiinnosta kiinni – jos haluaisin ja olisin innostunut, oppisin varmasti kokkailemaankin paremmin. Mutta kun se on minulle yleensä vain se pakollinen homma, mikä pitää tehdä…
Kiitos vinkistä! Pitääpäs tsekata tuo resepti! 🙂 Jos tässä innostuisin viettelemään syyslomaa ja keittämään kasvisosekeittoa… 😉
Voi oltaisiinpa meillä noin järjestelmällisiä! 🙂 Fiiliksen mukaan mennään ja kauppaan silloin, kun huomataan, että jääkaapissa alkaa olla tyhjää… 😀