Huomasin etten ole pitkään aikaan kirjoitellut ”pihistä-panosta-juttua” (tänä vuonna ollenkaan), joten asia pitää korjata pikimmiten. Huomasin nimittäin viime sisustusuutisia kootessani, että Jotexin mallistoon oli ilmestynyt tutun näköinen tuoli. Taisi Bertoia-tuoli olla inspiraationa?
Harry Bertoia suunnitteli nykyisin designklassikon asemaan nousseen ”Side Chair” tuolin vuonna 1955. Tuoli tunnetaan myös nimellä ”Wire”. Tänä päivänä tuolia valmistaa Knoll, mutta sitä on valmistettu myös Suomessa, Billnäsissä, 1950-60-luvulla. Siksi vanhoja Bertoia-tuoleja saattaa löytää Suomestakin jos on onnekas. Meiltä löytyy juuri nuo vanhat Bertoia-tuolit. Aidon Bertoia-tuolin tunnistaa helpoiten siitä, että rautaverkko kulkee reunojen päälle, eli tuolin ”raamit” jäävät verkon alle. Suomessa valmistettujen Bertoia-tuolien jalkaosa eroaa jonkin verran Knollin versioista.
Ei ole vaikea arvata mistä Jotexin ”Ulricehamniksi” nimetty tuoli on saanut inspiraatiota. Muotoilu on kuitenkin selvästi tökerömpää ja voisin kuvitella, ettei Jotexin tuoli ole yhtä tukeva kuin alkuperäinen. Surullista sanoisin.
Mitä sanotte tästä parista?
—
Translation: Look-a-likes Jotex ””Ulricehamn” and design classic ”Bertoia Side Chair”. I must admit this copying makes me sad.
26 Comments
Meillä on nuo Jotexit terassilla, enkä minä niiden muotoilua pidä mitenkään tökerönä, vaikka jäljitteleväisivätkin jotain muuta tuolia. Ja ovat ihan yhtä tukevat istua, kuin mitkä tahansa tuolit, toki aitoa Bertoiaa en ole kokeillut, mutta tuskin tuo sen hintalappu tukevuudesta johtuu.
Hyvä, että ovat tukevat! 🙂
Valitettavasti usein on niin, että edullisemmat tuotteet eivät laadullisesti ole yhtä kestäviä ja tukevia, kuin sellaiset tuotteet, joiden materiaaleihin ja muotoiluun on panostettu enemmän. Pääasia kuitenkin, että tuolit toimivat ja ovat miellyttävät omasta näkökulmasta.
Tulen aina niin vihaiseksi näistä kopioista. Että ne kehtaa.
Niin minäkin! Vaikka toki on ymmärrettävää, että monet ideat on keksitty jo aikoja sitten ja väkisinkin samoja ideoita sovelletaan edelleen.
Miten Billnäsissä valmistetun tuolin jalkaosa poikkeaa Knollin valmistamasta? Itselläni on todennäköisesti 50 luvulla Suomessa valmistetut Bertoia tuolit.
Minusta niissä Knollin tuoleissa on siinä istuinosan alla ne raudat kiinnitetty jalkojen etuosaan, eikä taakse. Se oli ainakin yksi selkeä ero.
Panosta ehdottomasti! Aito Bertoia on aivan ihana ja tuo toinen on mielestäni varsin onneton jäljitelmä.
Niinpä. Itse ajattelen niin, että arvostan sitä aitoa tuotetta niin paljon, että siihen ei kyllästy ja se kestää käytössä vuosikymmenet. Kopioon ei suhtaudu samalla ”intohimolla”. 🙂
Niin. Tietyllä tavalla ymmärrän molempia osapuolia. Aito klassikko on tietenkin se Aito Klassikko, mutta kun klassikon hinta karkaa niin kauas tavallisen ihmisen ulottumattomiin, on ymmärrettävääkin haluta tarttua joskus siihen halvempaan…
Minä olisi sitten mielummin ilman, kuin ostaisin kopion. Nämä ovat pitkälle myös valintakysymyksiä: siinä missä toinen (tavallinen ihminen) ostaa vaikkapa ulkomaanmatkan, haluaa toinen sijoittaa samat rahat designklassikkoon, josta on iloa vuosikymmeniksi.
Nämä kyseiset tuolit ovat selvästikin hyvin erinäköiset ja erinimiset, joten ketä se haittaa? Ei ainakaan minua 🙂 Asia on aivan eri jos kopiota myydään alkuperäisen nimellä ja alkuperäisenä.
Juu, ne replica-tuotteet ovat aivan oma lukunsa vielä! Niitä en edes halua nostaa esille blogissa, sillä en halua suoda niille mitään näkyvyyttä. Tästä pihistä-panosta-sarjasta sen sijaan voi olla vinkkiä jos haluaa jotain vastaavanlaista, mutta pienemmällä budjetilla. Nämä parit eivät (aina) ole niin räikeitä kopioita kuitenkaan kuin replica-tuotteet.
Ymmärrän mitä tässä haetaan takaa, mutta eikö samalla voisi sanoa, että kaikki tuolit ovat jonkun kopioita? Joku keksi jonkun tyylin ensin. Oli sitten maalaisromanttinen ristikko tuolin selkänojassa tai postauksen esimerkkituolit? Vai onko asia aina eri, jos kyse on designtuotteesta? Olikos se niin, että matkiminen on kohteliaisuuden korkein muoto? 😉
Muotoilutyö on se mitä arvostan ja sitä myötä minua surettaa suunnittelijan puolesta se, että hänen työtään kopioidaan. Siksi koen, että se on väärin. Maalaisromanttiset ristikkotuolit ovat kulkeneet ihmisten kodeissa vuosisatoja, eikä voida osoittaa niille selkeää suunnittelijaa, joten siksi minusta ne ovat ihan eri juttu. Designklassikoiden muotoiluun on panostettu ja ne ovat tavallaan muotoilijan taideteoksia. Näin itse koen tämän asian.
Komppaan KP:tä, enkä ymmärrä tätä plagiointijeesustelua. Ylläolevat tuolit ovat molemmat metalliverkkorakenteisia ja Jotexin tuoli on selkeästi eri muotoinen sekä selkä- että istuinosastaan, eikä Jotex yritä myydä sitä Bertoiana.
Ja kuten Saia yllä sanoi, ei tuolin tukevuutta hintalapulla taata. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten kukaan normaalituloilla tai -järjellä varustettu olisi valmis maksamaan aidosta Bertoiasta lähes 1300 euroa. Joku raja tähän nykyajan designrahastukseenkin.
Ihmiset arvostavat eri asioita ja kuluttavat rahaa erilaisiin juttuihin. En minäkään ymmärrä miksi joku toinen laittaa säästönsä esim. autoihin tai johonkin muuhun harrastukseen. Designtuotteiden ihailu ja keräily on usein sisustusintoilijan harrastus.
Silti olen sitä mieltä, että kyllä laadukkaat designtuotteet ovat tukevampia ja kestävämpiä kuin monet edulliset vaihtoehdot. Kerran ostaa hyvää, niin se kestää vuosikymmenet yleensä. Toki voi olla poikkeuksia, mutta pääperiaatteessa asia on näin. Meilläkin on lapsuudenkodistani peräisin olevat Artekin tuolit, eivätkä ole menneet miksikään tukevuuden suhteen. Toisin sain todistaa juurikin eilen, kun eräässä paikassa melko uusikin tuoli ei enää pysynyt kasassa ja meinasi luhistua istujan alle. :/
Tämä aihe herättää aina niin tuntekkaita keskusteluja. Itse olen myös henk.koht. sitä mieltä, että piraattituotteet ovat ehdottomasti vääriä ratkaisuja.
Mutta kaikkeen muotoiluunhan inspiraatio lähtee jostakin, ja jos tuote ei ole suoraan kopioitu, ei mielestäni ongelmaa ole. Täytyy sanoa, että omaan silmään pikaisesti katsottuna tuo jotexin versio näytti kevyemmältä ja ehkä kivemmalta. Toki aito design -tuote varmasti laadukkaampi yms.
Ja tottahan sen on, että vaikka esimerkiksi sinä sisustat aivan ihanasti arvokkailla design -klassikoilla, on tavallisella tallaajalla harvoin mahdollisuus sellaisia hankkia (bloggaajat saavat myös blogin kautta tietysti). Joten minusta on hienoa, että esimerkiksi keittiönpöytäsi tuoleista inspiroituneella ihmisellä on mahdollisuus hankkia samantyylistä kohtuulliseen hintaan 🙂
Niinpä. Kun köyhemmätkin voivat haluta ympärilleen kauneutta. Tärkeää juuri se, ettei myydä Bertoiana.
Minä en taas usko siihen etteikö ihan keskituloisella, tavallisella tallaajalla olisi mahdollista hankkia designtuotteita. Onhan tästä paljon esimerkkejä esim. blogienkin kautta. Emme mekään mitään suurituloisia olla, enkä tokikaan saa blogin kautta designhuonekaluja. Blogin kautta tulee pienempiä juttuja. Kuten ylempänä kommentoin, on valintakysymys mihin säästönsä haluaa sijoitaa: matkoihin, autoihin vai kotiin… 🙂
Mutta siinä olen samaa mieltä, että haluan antaa lukijoille edullisempia vaihtoehtoja. Siksi tätä sarjaa teenkin. Silti koen, että räikeä kopiointi on väärin, mutta aina näissä pihistä-panosta-pareissa ei niin arveluttavaa kopiointia olekaan.
Köyhän on tyydyttävä kopioon, enkä kylläkään ymmärrä kuinka joku maksaa maltaita designista? Se on vaan materiaa…
Ne ovat valintakysymyksiä, kuten ylempänä kommentoin. Ehkä harrastuksiin kulutettavaa rahaa ei voikaan järjellä perustella, olipa kyseessä mikä harrastus tahansa. 🙂
Aihe herättää vähän ristiriitaisia tunteita. Valitettavasti olen monesti haksahtanut huonolaatuiseen designiin, jolloin olen pettynein mielin ajatellut, että olen maksanut ihan turhasta, joten monestikaan hinta ei tosiaan ole mitenkään laadulla perusteltua. Nykyään vieläpä designkalusteiden hinta on karannut monen tavallisen palkansaajan ulottumattomiin, ja design tuntuu olevan lähinnä hyvätuloisten elitistinen harrastus. Suon mielelläni kuitenkin kaikille mahdollisuuden nauttia hyvästä muotoilusta, joten itselleni on ihan fine, jos joku haluaa kopion jostakin klassikosta. Varsinkin tällaisten tuotteiden, jotka eivät edes ole suoria kopioita, eivätkä oikeastaan edes yritä olla samanlaisia kuin alkuperäiset innoituksen lähteensä, ovat mielestäni ihan ok.
Palaan vielä jo aiemmin esittämääni kommenttiin, että en ole samaa mieltä siitä että vain hyvätuloisilla olisi varaa designiin. Jokainen päättäköön itse mihin ylimääräiset rahansa sijoittaa.
Ymmärrän senkin, että ihmiset haluavat panostaa sisustukseen eri tavoin ja eri budjeteilla. Siksi teen tätä pihistä-panosta-sarjaa. 🙂
En usko, että Jotex on vain sattuman ohjaamana valmistanut kopion Bertoian tuolista.
Olisi hyvä muistaa, että selvästi kopioksi mielletty tuote on varkaus ja moraalitonta.
Kun mielikuvitus ja taito ei riitä, on helppoa kopioda.
Miltähän se alkuperäisen suunnittelijan mielestä tuntuu, kun näkee kättensä työt tökerösti kopioituna. Kopiointi on hyvin yleistä, eivätkä suomalaiset designeritkaan ole siltä välttyneet. Esimerkkinä Eero Aarnio. Kannattaa pohtia asiaa hieman pidemmältä kuin oman rahapussinsa kautta.
.
Niinpä! Olen ihan samaa mieltä.
Täytyy kyllä sanoa olen samaa mieltä siitä, että minustakin tämä look a like klassikkotuolista on hieman mauttoman näköinen. Ilmeisemmin tämä ei ole suora kopio, jota myytäisiin alkuperäisen klassikkotuolin nimissä, joka on kaikille tuttu. Jotenkin en vaan siksi ehkä kauheasti jaksa jeesustella juuri tätä kappaletta. Kuitenkin… jos tätä asiaa alkaa pohtimaan tarkemmin, ymmärtää pian, että raja on hyvin häilyvä kaikenlaisen inspiroitumisen ja kopioinnin välillä.. markkinoille tulee jatkuvasti tuotteita, jotka muistuttavat hämmästyttävästi toisiaan. Mikä sitten lopulta kopiointia ja miten siihen pitäisi suhtautua? Mielenkiintoisia kysymyksiä..