Tänä syksynä ruokapöydän tuolit ovat olleet usein ajatuksissani. Olenkin kertonut teille, että olemme päättäneet luopua lasten Tripp Trapp -tuoleista ja hankkia niiden tilalle kaksi uutta tuolia. Mielessä ovat pyörineet monet tuolit: ”muurahaiset”, wieniläistuolit sekä Eamesin pariskunnan suunnittelemat klassikot kuten ”Seiskatuoleille kaverit?” -postauksessa aiemmin kirjoittelin. Carl Hasen & sonin Wishbone tuoliakin olen ihastellut ja se kävi meillä kuvauslainassa Eamesin DSW-tuolin kanssa taannoisen Stocka-yhteistyön myötä.
Kuvakansiooni oli jääneet nämä kuvat, joissa olen asetellut lainatuolit ruokailutilaamme ilman sen suurempaa stailausta. Ja näistä kuvista havannoillistuu hyvin myös se kuinka tyhjältä ruokailutilan seinä näyttikään ilman taulua.
Tämä erilaisten tuolien sekoitus näyttää minusta niin kivalta! Kauniita tuoleja on niin paljon ja se todellakin vaikeuttaa päätöksen tekoa. Modernisti Kodikkaan Kerttu varmaan allekirjoittaa tämän, sillä heillä on sama pohdinta meneillään. 😉 Joskus haluaisin kyllä hankkia tuon Wishbone-tuolin, sillä se sopii minusta erityisen hyvin pöydän päähän. Täytyy kuitenkin vielä kartuttaa säästötiliä ennen sen hankkimista… Joka tapauksessa haluan hankkia modernit klassikkotuolit, jotka ovat ajattomat ja joihin ei kyllästy. Eniten viehättävät 30-50 -luvuilla suunnitellut tuoliklassikot.
Mutta nyt olen iskenyt silmäni kahteen aivan eri tuoliin, joita en ole vielä maininnut ollenkaan! 😉 Jos kaikki menee putkeen, niin ne matkaavat meille jo ensi viikolla… Arvaattekohan mistä tuoleista on kyse…?
—
Translation: We are planning to buy two new dining room chairs. I borrowed Eames DSW and Carl Hansen & Son’s Wishbone chair a while ago in collaboration with Stockmann. I took these unstyled pics to see how the chairs would look in our dining room in everyday life. But now I have my eyes on two completely different chairs. There are so many beautiful chairs, so deciding is not easy.
20 Comments
Drop.
Mä oon keväästä saakka haaveillut Dropeista. Pitäisi vaan testata. Ja toivon, ettei niitä sitten oo yht’äkkiä ”kaikilla”. Taitaa olla turha toive, kun on niin ihanat!!!!
Dropit on tosi upeat tuolit! Mutta niitä en nyt kuitenkaan ole hankkimassa. Mutta kelpais kyllä! 😉
Itsekkin haaveilen Drop-tuoleista, josko sitten seuraavaan asuntoon 😉 Paremmin nuo Bertoiat teille toki sopii noiden muiden tuolien kanssa, ja ihanat nekin!
Itsellä myös tosi pahat tuoliongelmat 😀 mitä ajatuksia sinussa herättää Hayn Hee ruokapöydäntuolina? 🙂 Onko kokemuksia?
Mä olin kanssa ihastunut Hee-tuoleihin ja jo valmis ostamaan, mutta käytiin vielä uudemman kerran koeistumassa 😉 niitä ja jotenkin niistä hohkaa metallin kylmyys ja ajatukset meni uusiksi. Siksi niissä varmaan usein näkee taljoja tms. mutta ne ei tietyst ole kovin toimiva juttu ruokapöydässä – ainakaan lasten kanssa.
Meillä on saarekkeessa HAY:n Hee-baarituolit. Minusta niissä on ihan hyvä istua, mutta jos laittaisin sellaiset ruokapöydän tuoleiksi, niin hankkisin niihin ehkä erilliset istuinpehmusteet. Riippuu tietenkin tottumuksista.
Drop kävi minullakin mielessä, samoin ihan perinteinen Artekin satulavyötuoli, sopisi mielestäni teille mainiosti, mutta se voi olla liian tavallinen mielestäsi… Jotenkin kuitenkin toivoisin, että valintasi EI ole About a chair. 😀
Kauniita kaikki nuo mainitsemasi tuolit, mutta noista mikään ei ole se tuoli josta vihjasin. 😀 Tämäpä olikin vaikeampi pähkinä kuin arvelin. 😀
Ja minä toivon etteivät ole tällaisia tuoleja jolla itse parhaillaan istun… 😀
En toivoisi blogikodeissa vilisevän näitä ”omiani” sillä jotenkin kummallisesti tuntuisi näiden hohto hiipuvan jos yleistyisivät pahan kerran… O_o
No voi että, toivotaan sitten etteivät ole samat tuolit kuin sinun kodissasi. 😀
Artekilta jotain… Ei kuitenkaan satulavöisiä vaan esim 66?
Ja anteeksi jo etukäteen ääneen ihmettelyni, mutta minä en oikein ymmärrä tuollaista edellisen viestin (aamuyö) ajatusmaailmaa jonkin tuotteen omimisesta. Minusta se taas kertoisi onnistuneista valinnoista ja ”hyvästä mausta” 😉 jos jollakin nään samaa kuin itselläni.
Taisin ilmaista itseäni huonosti, sillä itse en pysty yhdistämään omimista sellaiseen tavaraan, jota kuitenkin myydään sarjatuotettuna vapaasti kenelle tahansa 🙂
No mutta jokatapauksessa kokisin jostain syystä ”oman löytöni” vähemmän spesiaaliksi aarteeksi, jos näkisin omasta kodistani löytyviä tuoleja joka toisessa kodissa.
Toisaalta joissain kodin tavaroissa (vaikkapa juomalasit) minua ei häiritse lainkaan niiden yleisyys. Luulen asialla olevan tekemistä löytämisen vaivan / riemun kanssa. (sopivia juomalaseja en ole etsinyt mitenkään antaumuksella, vaan tiesin jo vuodesta 0 mitä haluan, piittaamatta yleisyydestä)
aamuyö: Täällä blogimaailmassa ehkä joskus hämärtyy se, mitä ihmisillä yleisimmin on kotona. Blogikodit ovat kuitenkin hyvin pieni osuus kaikista Suomen kodeista. 🙂 Minä pyrin sisustamaan kotia omien mieltymysten mukaan, eikä minua haittaa jos jollain on jotain samaa. Jos tosi uniikkia haluaa, niin sitten pitää metsästää sellaisia design-harvinaisuuksia, joiden nappaaminen on oikeasti tosi hankalaa… 🙂
Mirri: Meillä on jo ennestään Artekin 66 – tuoleja (lastenhuoneissa) ja niitä käytämmekin tarvittaessa varatuoleina. 🙂
Ei minunkaan mieltymystä johonkin tuotteeseen laske se, että samanlainen on jollain toisella. Omaa kotia tässä sisustetaan. 🙂
Villi veikkaukseni on Domus 🙂
Ihana klassikko sekin, mutta veikkaus ei nyt osunut oikeaan. 😉
Normannin Knot?
Ei sekään. 😉
Voisiko olla Grand Prix? Uudempia vaihtoehtoja voisi olla Artek HK001, Muuton Visu tai Normann Copenhagenin My Chair. Tai ehkä NAP?