Somessa trendaavat nyt postaukset, joissa muistellaan vuotta 2016 ja sitä, miten elämä oli silloin huolettomampaa. Itsekin tartuin tuohon trendiin Instagramissa ja se herätti minussa ajatuksia, jotka saivat minut palaamaan pitkästä aikaa tänne blogiin.
Vuonna 2016 sisustelin ahkerasti kotona ja tein tosi paljon someyhteistöitä. Blogi oli silloin meilläkotona-saitilla ja kokosin palstaa Avotakkaan. Tein päivätöissä 4-päiväistä viikkoa, joten aikaa jäi omalle intohimolle. Se oli ihanaa aikaa! Elämässä ei muutenkaan ollut sellaisia murheita, joita olemme sen jälkeen saaneet kohdata.
Uskon siihen, että kaikessa ajassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Menneeseen ei ole paluuta, mutta voisiko sieltä tuoda takaisin joitakin juttuja mitä kaipaa? Minä olen kaivannut tuota intohimoa sisusteluun ja sometekemiseen, mikä minulla silloin oli. Silloin se täytti ajatukseni lähes kokonaan. Ihan samanlaiseen intesiteettiin en usko palaavani, mutta pieni ripaus sitä tekisi hyvää.
Kun elämässä on kuormittavia asioita, on luonnollista että jokin jää taustalle. Niin minulle kävi. Elämään tuli muita asioita, jotka veivät enemmän huomiota. Uudessa työpaikassa aloittaminen esimerkiksi vie tosi paljon voimavaroja, kun niin moni asia on uutta. Silloin ensimmäisenä mielessä ei ole sisustelu tai somen tekeminen, vaikka juuri se tekisi hyvää vastapainoksi. Mutta nyt on aika saada tuota intohimoa takaisin.
Sisustaminen ja sometekeminen ovat olleet minulle aina tapa rentoutua ja palautua työkiireistä. Blogien aika taitaa olla auttamattomasti ohi. Tilalle on tullut mm. uutiskirjepalvelu Substack, jossa minä ja siskoni Anne päivittelimme omaa uutiskirjettä viime vuonna. Mutta minulla on tämä blogi edelleen ja se on minulle tärkeä. Haluan mielummin päivitellä tänne kuin luoda uuden profiilin Substackiin. Minulle ei ole tärkeää se kuinka paljon täällä on enää seuraajia, vaan se että saan tätä kautta ilmaista luovuuttani. Niin se on aina ollut.
Vuosia sitten minulta kysyttiin, mikä on menestyneen blogin salaisuus. Vastasin aina, että teen sellaista sisältöä, jota haluaisin itsekin seurata. Unohdinko tuon punaisen langan jossain välissä? Jos tekee sitä, mistä itse pitää todella paljon, niin uskon, että se vetää puoleensa muita samanhenkisiä.
Olen somejumissani kipuillut myös Instagram-nimeni muotoa. Miettinyt, pitääkö luopua nimestä ”Valkoinen Harmaja”, kun ei siinä talossa enää asuta, enkä ole tätä blogiakaan päivittänyt. Instagramissa aihepiirini vaihtelevat enemmän kuin ennen ja mukana on enemmän lifestyle-sisältöä. Mietin, onko aika tehdä jonkinlainen brändiuudistus ja ottaa somessa oma nimi käyttöön. Se ei kuitenkaan tunnu oikealta ratkaisulta. Valkoinen Harmaja on minulle tärkeä brändi ja olen somessa mielummin tunnettu Valkoisen Harmajan Suvina kuin omalla nimelläni. Somekanavani eivät edusta minua kokonaisuutena, joten siksikin oman nimen käyttö siellä ei tunnu minusta oikealta, vaikka nykyään se onkin ihan tavallista.
Olen aikaisemminkin suunnitellut palaavani tiiviimmin blogiin ja aina se on sitten jäänyt. Eli en nytkään lupaa mitään. Mutta kirjoittelen tänne aina silloin, kun tuntuu siltä ja on inspiraatiota. Instagram tulee varmasti olemaan aktiivisempi kanavani ja siellä aihepiirit ovat laajempia (tyyli- ja meikkijuttuja myös), mutta punainen lanka on aina kotoilu, sisutaminen ja mökkeily. Mutta nyt on jo mielessä useampi aihe, joista haluan kirjoittaa blogiin.
Vuosi 2016 ei palaa, mutta ripaus siitä innostuksesta tuntuu taas sisimmässäni ja se tuntuu hyvältä.