Suuri koostepostaus: meidän valaisimet

*Iittala Putki-valaisin saatu pr-lahjana hiljattain

Olen vuonna 2012 kirjoittanut blogipostauksen meidän kodin valaisimista, joten nyt lienee jo korkea aika tehdä uusi kertaus. Valaisimet eivät suinkaan ole menneet täysin uusiksi, mutta joukko on täydentynyt ja valaisimista kysytään minulta todella usein. Ja onpa minulla esitellä teille myös yksi aivan upouusi valaisin! Samalla muutama sananen myös polttimoiden valinnasta.

Kun kokosin kuvia yhteen tätä postausta varten, huomasin että tästähän tulee samalla minikierros meidän kotiin ja kakkoskotiin Villa Fregattiin. Saunatupa ja lastenhuoneet ovat tiloja, joihin ei nyt tällä kertaa kurkisteta. Tämä postaus ei siis sisällä aivan jokaista valaisinta, vaan ne keskeisimmät. Enkä käy tässä myöskään läpi kiinteitä valaisimia.

Valaisimet ovat keskeinen osa sisustusta ja haluan panostaa niihin erityisesti. Satsaan laadukkaisiin ja ajattomiin valaisimiin, joista on iloa pitkään. Valaisimilla luodaan tunnelmaa ja yleensä meillä onkin valot päällä ainoastaan pöytä- ja jalkavalaisimissa – kattospotteja käytämme todella harvoin. Valaisimilla on myös valtavan suuri merkitys sisustukseen myös silloin, kun ne eivät ole päällä: valaisimet viimeistelevät sisustuksen.

Aloitetaanko heti uusimmasta tulokkaasta? Etenkin Insta-seuraajani saattavat muistaa huonon tuurini Iittalan Lantern-valaisimen ja lyhdyn kanssa. Monta vuotta molemmat säilyivät ehjänä, kun nyt molemmat ovat menneet rikki vuoden sisällä. Kissat rikkoivat upean Lantern-valaisimeni mökillä ja Mankku suhaisi Lantern-lyhtyä vahingossa kyynärpäällä asentaessaan Philips Hue -laitteita olohuoneessa. Ihana Iittala halusi lohdutukseksi lähettää meille uuden Putki-valaisimen – valtavan iso kiitos siitä!

Putki-valaisin (*pr-lahja) on valtavan kaunis! Meillä on siitä kuparin sävyinen malli, mutta valaisinta saa myös kirkkaana ja vihertävän harmaana. Jalusta on kaikissa malleissa kaunis terrakotan sävyinen. Putki-valaisimet suupuhalletaan Iittalan lasitehtaalla Suomessa. Putki-valaisin antaa todella kauniin valon: aaltoileva lasipinta muodostaa ihanat valoviirut lähipinnoille.

Varsinkin valaisimiin, joissa on lasinen läpikuultava kupu haluaa valita myös kauniin polttimon

Tässä yhteydessä voisin maininta muutaman sanan polttimoiden valinnasta. Varsinkin tällaisissa valaisimissa, joissa on lasinen, hiukan läpikuultava kupu, haluaa mielummin valita myös kauniin polttimon. Meillä lasivalaisimissa on luonnollisesti Philips Hue -sarjan polttimot (olenhan tänä vuonna Hue-brändilähettiläs, mutta se ei ole ainoa syy). Hue-sarjaan kuuluu kauniita filament-polttimoita, jotka ovat paitsi kauniin näköisiä, myös himmennettäviä Hue-älyvalaistuksella. Näin ollen voimme himmentää tätäkin valaisinta, vaikka se ei lähtökohtaisesti himmennettävä ole. Ja lasin läpi ei kuulla valkoinen peruspolttimo, vaan kauniimpi polttimo, jossa on viehättävä ”sydän”. Polttimoista voisin kirjoittaa kyllä vielä tarkemmin joskus…

Olohuoneen sohvapöytien yllä roikkuu Airamin Artek-versio Wirkkalan Wir-valaisimesta. Myöhemmin valaisin on täydentynyt tuolla lasikuvulla. Meillä on vielä kaksi muutakin tällaista valaisinta, joista toinen on saunatuvalla.

Jatketaanpas sitten valaisinkierrosta olohuoneen toiselle puolelle. Olohuoneessa meillä on näyttävän kokoinen Tolomeo Mega -jalkavalaisin. Sen ostimme tähän kotiin lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Meillä on Artemiden Tolomeo-sarjan valaisimia monessa eri mallissa: löytyy myös kaksi pöytävalaisinta, seinävalaisin keittiöstä sekä nipistin-Tolomeo, joka on tällä hetkellä mökillä. Pidän valtavasti Tolomeo-valaisimien ajattomasta ulkoasusta ja siitä, kuinka ne sopivat kaikenlaisiin sisustuksiin.

Syvässä kirjahyllyssä lasivalaisimet ovat turvassa huitaisuilta

Valaisimet kirjahyllyssä vaihtelevat paikkaa. Olohuoneen kirjahyllyssä meillä on tällä hetkellä Iittalan kuparinsävuinen Leimu-valaisin, joka näissä kuvissa näkyy myös keittiön kaapin päällä. Syvässä kirjahyllyssä lasivalaisimet ovat turvassa huitaisuilta. Paikkaa ovat vaihdelleet Iittalan oranssi Leimu-valaisin sekä &traditionin Milk-valaisin. Milk-valaisin on mennyt meillä rikki kaksi kertaa! Siihen voi onneksi ostaa lasikupuja erikseen. Kirjahyllyssä näkyy myös kirppikseltä ostamani trendikäs vekki-valaisin, mutta se on nykyään mökillä.

Ruokailutilassa on näyttävä, ja monille varmasti tuttu, Flos 2079-30 moderni kattokruunu. Haaveilin tästä valaisimesta monta vuotta ja vuonna 2014 haaveeni toteutui pitkän odotuksen jälkeen, kun se saapui kotiimme. Vaikka tätä valaisinta on sittemmin ilmestynyt moniin koteihin ja sitä näkee usein somessa, en ole itse siihen ainakaan yhtään kyllästynyt.

Valaisimen polttimot ovat jääkaapin polttimoita ja olemme niitä uusineet silloin tällöin. Meillä tähän sähköpaikkaan on asennettu himmennys ja se onkin ollut aivan ehdoton, sillä muuten valaisin olisi aivan liian kirkas. Johto on edelleen rullalla, sillä emme ole raaskineet leikata sitä lyhyemmäksi, sillä tämä on vuosikausien hankinta ja kuka tietää jos joskus asumme kodissa, jossa tarvitaankin pidempää johtoa. Itse olen tuohon johtorullaan tottunut, eikä se minua häiritse; seuraajat siitä välillä huomauttelevat. 😉

Käännetään ruokailutilasta katse vielä keittiöön. Siellä meillä on seinäkaapin päällä aina jokin valaisin. Välillä olen pitänyt hyllyn päällä myös Philips Hue -sarjan Wellness-valaisinta. Keittiön epäsuorasta valaistuksesta kirjoittelinkin hiljattain Valosta energiaa arkeen -postauksessa.

Sitten kurkistetaan makuuhuoneeseen. Makuuhuoneen oven vieressä, olohuoneen puolella olevalla hyllyllä vaihtelen valaisimia. Tällä hetkellä siinä on Nordalin trendikäs kupu-valaisin. Välillä hyllyllä on ollut Santa&Colen Cestitia-valaisin, joka on nyt sängynpäädyn päällä. Tuossa valaisimessa on myös Hue-polttimo ja sen olen asettanut sarastusvaloksi, joka herättää minut lempeästi aamuisin.

Kolmas valaisin, joka meillä usein vaihtaa paikkaansa on Vitran Akari-riisipaperivalaisin, joka on yksi kaikkien aikojen suosikeistani – sekin on usein ollut makuuhuoneessa.

Sängyn toisella puolella, Mankun päädyssä on jo vuosikaudet ollut Tolomeo-sarjan pöytävalaisin. Pidän siitä, että nämä makuuhuoneen valaisimet ovat eri paria. Kontrastit viehättävät minua enemmän sisustuksessa kuin liian pitkälle viety symmetria. Kattovalaisimena on &traditionin Formakami-paperivalaisin.

Työhuone on meillä tällä hetkellä melkoisessa kaaoksessa (kuten Stooreissa näytinkin), mutta onneksi blogiarkistosta löytyy seesteisempiä kuvia. Näissä kuvissa työhuoneessa on Kryptonite-sarjan jalkavalaisin, joka on todella monta vuotta vanha. Sen olen joskus opiskeluaikoina saanut siskoltani. Pidän tuosta valaisimesta kovasti sen ajattoman, industrial-henkisen muotoilun vuoksi. Kupu on mennyt vähän kolhuille, kun valaisin kaatuu aika helposti.

Katossa on klassikko Lokki-valaisin, joka on pelastettu vuosia sitten eräästä vanhainkodista ja kunnostettu. Näissä kuvissa myös se rikkoutunut Iittalan Lantern-valaisin, joka liimasin yhteen niistä paloista, joita jäi. Tällä hetkellä tuo valaisin on meillä makuuhuoneessa. Myöskään Lokki-valaisin ei ole enää työhuoneessa, vaan se on muuttanut mökin parvelle.

Ennen kuin siirrytään Villa Fregattiin, niin piipahdetaan pikaisesti eteisessä. Eteisen katossa roikkuu kaksi valaisinta, joihin olin aivan hulluna silloin, kun rakensimme kotia. Eli Tom Dixonin Beat-sarjan valaisimet. Pidän niistä toki edelleen, mutta kymmenisen vuotta sitten nämä olivat trendien aallonharjalla. Lipaston päällä valaisin myös vaihtelee. Näissä kuvissa siinä on Vitran Akari-valaisin, jonka jo mainitsinkin.

Jaksatteko kurkistaa vielä mökille? Muutama nosto sieltä tulisi vielä. Villa Fregattiin hankimme uutena pari kattovalaisinta. Ingo Maurerin Zettel’z oli lähes itsestäänselvä valinta ruokapöydän päälle. Olin tästäkin valaisimesta haaveillut vuosikaudet ja ihaillut sitä aina vanhempieni kodissa. Mökillä valaisin toimii samalla myös vieraskirjana, sillä vieraat saavat kirjoittaa lappuihin tervehdyksiä (jos vain muistetaan pyytää) ja olemme itse kirjoitelleet kivoja muistoja lappuihin myös.

Keittiössä olevat lasivalaisimet ovat parisenkymmentä vuotta vanhat ja olen saanut ne siskoltani. Ne ovat kuin alaspäin käännetyt isot Aino-lasit. Kyseessä ovat ruotsalaisen Thomas Sandellin Zerolle suunnittelemat A-lampan valaisimet, enkä tiedä valmistetaanko noita enää. Minusta ne ovat valtavan kauniit! Näihinkin olemme vaihtaneet kauniimmat Philips Hue filament-polttimot, sillä polttimot näkyvät niin selvästi lasin läpi.

Villa Fregatin olohuoneessa on sielläkin ”vanhoja” valaisimia. Vintage Jielde-valaisimen sekä Iittalan harmaan Leimu-valaisimen olen tuonut kotoa mökille. Sohvan vieressä on ikiklassikko Costanza-jalkavalaisin, joka sekin on siskoni vanha. Valaisimessa on vähän vikaa ja se pitäisi kunnostaa. Meillä on tuollainen myös pöytävalaisimena, mutta sekin odottaa kunnostusta – ehkä Mankku syyslomalla ehtisi korjata ne.

Yllä olevassa kuvassa taustalla, sivupöydällä näkyy myös yksi Philips Hue -sarjan Flourish-valaisin.

Villa Fregatin parvella ikään kuin tervetulleeksi kävijän toivottaa Ikean Knixhult-valaisin. Se on minusta tosi kaunis ja antaa aivan ihanan tunnelmallisen valon, joka siivilöityy punosten läpi kauniisti. Yläkerrassa on pieni työpiste, jossa on se Tolomeo-nipistinvalaisin, josta aiemmin mainitsin. Yläkerran katossa roikkuu Lokki-valaisin ja lisäksi täällä majailee myös klassikko, Harri Koskisen suunnittelema Block-valaisin, mutta ne eivät valitettavasti näy näissä kuvissa.

Lopuksi kurkistus myös alakerran makuuhuoneeseen. Siellä katossa roikkuu se toinen uutena mökille hankittu valaisin: eli iso riisipaperivalaisin Annolta. Yövalaisimina meillä on Ikean Ranarp-sarjan valaisimet, jotka meillä oli aiemmin kotona eteisen vaatehuoneessa.

Mieluisimmat ja ajattomimmat valaisimet jaksavat ihastuttaa vuodesta toiseen

Aiemmin kirjoittelin sisustusjemmasta ja minun on myönnettävä, että siellä on muutama valaisinkin: esimerkiksi meillä aiemmin makuuhuoneessa ollut tuunaamani kirppisvalaisin. Vuosien varrella olen myynyt joitakin valaisimia eteenpäin (esim. muoviset Kartellin valaisimet eivät enää tuntuneet omilta) ja nytkin jemmassa on muutama sellainen, joista olisi aika luopua. Mutta ne mieluisimmat ja ajattomimmat valaisimet jaksavat ihastuttaa vuodesta toiseen, eikä niistä tulisi mieleenkään luopua.