Näin sateisena vapaapäivänä päätin kaivella kuva-arkistojani ja palata ”Elämäni kodit” -postaussarjaan, jossa olen muistellut aiempia kotejamme. Olette päässeet kurkkaamaan ensimmäiseen opiskelijayksiööni, viehättävään ullakkoasuntoomme sekä ensimmäiseen ostamaamme asuntoon. Nyt on vuorossa väliaikainen koti, jossa asuimme vuokralla sen aikaa, kun rakensimme ensimmäistä taloamme Vaasaan.
Tässä vuokra-asunnossa asuimme parin vuoden ajan. Asunto oli vanhan omakotitalon yläkerta, johon kuului myös oma parveke. Asuntossa oli kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone sekä kylpyhuone. Tarkkaa neliömäärää en enää muista, mutta olisikohan ollut noin 80 m2. Tästä asunnosta minulla ei ole kovin montaa kuvaa, joten kokosin ne kaikki yhteen kollaasiin.
Suurin sisustushankinta, jonka teimme tähän kotiin oli Eamesin pariskunnan Vitralle suunnittelema RAR-keinutuoli. Sen ostin vuonna 2006, kun esikoisemme syntyi ja siinä oli hyvä keinutella vauvan kanssa. Lisäksi hankin tähän kotiin edullisia kaislakaihtimia ja pitkät pellavaverhot – ne sopivat minusta kivasti asunnon tunnelmaan, jota hallitsi olohuoneen ”kaislatapetti”. Olohuone kaipasi raikastusta vanhan tapetin ja kellastuneen katon rinnalle, joten siksi laitoin sinne paljon valkoisia tekstiilejä sekä isäni maalaamia raikkaita tauluja. Kaislateemaa jatkoin sitten muissa huoneissa verhojen avulla. Tummansinistä retro-henkistä kylpyhuonetta yritin piristää kauniilla saippuapurkeilla ja meritähdillä.
Muuten tämän kodin sisustus koostui samoista huonekaluista kuin aiemmissa kodeissamme. Laadukkaimmat huonekalut ja valaisimet ovat jatkaneet matkaansa tähän nykyisen kotiin saakka: Fritz Hansenin seiskatuolit, Artekin pöytä, Nolla-nolla-puuseppien valmistama sohvapöytä (jonka olemme sittemmin halkaisseet kahtia kahdeksi kapeaksi pöydäksi), Kriptoniten metallinen valaisin sekä nykyisin makuuhuonettamme valaiseva Le Klint.
Tässä kodissa oli ihan mukava asustella, mutta toki tiesimme sen olevan vain väliaikaista, sillä meillä oli talon rakennus kesken. Kuitenkin halusin sisustaa tämän väliaikaisen kodinkin mahdollisuuksien mukaan, jotta siellä olisi viihtyisää. Niinpä sanoisinkin, että myös tästä kodista tuli ”meidän näköinen”, vaikka kaikki pintamateriaalit olivatkin hyvin erilaisia kuin mitä itse olisin valinnut.
Tästä kodista muutimme juhannuksena 2007 ensimmäiseen rakentamaamme taloon. Se oli kyllä kyllä mahtava fiilis! Tuon kodin olenkin esitellyt jo aiemmin postauksessa ”Katsaus taaksepäin, ensimmäiseen taloomme”. Siellä asuimme kolme vuotta, kunnes päätimme palata kotiseudulle ja alkaa rakentaa Valkoista Harmajaa.
—
Translation: This is the fourth part of the blog post series, where I show you my previous homes. This was a temporary apartment, where we lived for two years in 2005-2007 until we had finished building our first house. This apartment was located in upstairs of and old house and we had about 80 m2 living space. Although this was a temporary home, I wanted to decorate it as best as I could in these circumstances. The dark ceiling and ”reed wallpaper” dominated the living room, so I wanted to make it fresh with lots of white textiles and bright paintings made by my father, artist Juhani Melender. I think that we managed to make this home look like ours, although the surface finishes were not something that I would have picked.
6 Comments
Ihania klassikoita vuosien varrella olen ostanut. Itellä oikeastaan vuonna 2000 tuli ostettua ensimmäisiä klassikko huonekaluja ja oikeastaan silloin oli ainoa mahdollisuus ko sai ns. pitkäkestoisemman työn. Klassikot varmaan pysyy kodissamme myös pitkään. Aika hauska tuo makuuhuoneen kuva…oikeastaan kiinnitin huomiota tuohon ikkunalaudalla olevaan pöytälamppuun, joka löytyy myös kodistamme…Ikean klassikko 🙂 monien vuosien takaa. Välillä ottanut sen esille ja välillä vienyt varastoon säilöön. Pari kertaa meinannut sen myydä pois, mutta vielä se on kodissamme työhuoneen lipaston päällä.
Juu, tuo makkarin valaisin on Ikeasta. Ihastuin siihen aikoinaan tosi paljon! Kyllä se vieläkin ihan kivalta näyttää, mutta olemme antaneet sen jo eteenpäin. Jostain pitää karsia…
Minäkin uskon, että klassikot kestävät meillä vuosia vuosia eteenpäin. 🙂
Nämä vanhojen kotien muistelut on kyllä kivoja lukea 🙂
Onpa mukava kuulla! Mietin, että kiinnostaakohan nämä jutut ketään muita kuin itseäni ja lähipiiriäni… 😀 Mutta minusta olisi kiva lukea samanlaisia postauksia muissakin blogeissa. On mielenkiintoista nähdä miten koti on muuttunut ja mitkä tavarat ovat säilyneet matkassa.
Ei oo todellista. Mä luulen, että mun hyvä ystävä asuu tällä hetkellä tossa asunnossa 🙂
Oi, huikeeta! 🙂 Kerro terkkuja!