Elämäni kodit: ihana ullakkokoti

Jatketaanpas taas Elämäni kodit -postaussarjaani, jossa pääsette kurkistelemaan aiempiin koteihimme. Kuten ensimmäisessä postauksessa kerroin, innostuin sisustamisesta todenteolla, kun pääsin sisustamaan ensimmäistä opiskelijayksiötämme. Muutaman kuukauden yksiössä asumisen jälkeen aloimme katsella muita vaihtoehtoja VOAS-opiskellija-asuntosäätiön asunnoista. Ihastuimme täysin vanhan jugend-talon ullakolle silloin juuri remontoituun asuntoon!

Asunto oli aika suuri kaksio, n. 80 m2, mutta koska siellä oli paljon vinoa kattoa, saimme neuvoteltua vuokraa alemmaksi, sillä matalimpia alueita ei voitu laskea asuttavaksi tilaksi. Kävimme Mankun kanssa molemmat töissä opiskelun ohella, jotta saimme vuokran maksettua.

Asuntoon kuului runsaasti säilytystilaa: suuri vaatehuone sekä kaksi varastotilaa. Löysin vielä VOAS:in sivuilta asunnon pohjapiirroksen, josta näette tarkemmin millainen asunto oli kyseessä:

Asunnossa oli siis erillinen makuuhuone, mutta olohuone, keittiö ja ruokailutila olivat yhtä suurta tilaa, jonka jakoi keskellä oleva seinäke. Asunnossa oli myös aivan ihastuttavat parrut, joita pitkin kisut tykkäsivät kiipeillä.

Tämän asunnon sisustus noudatteli samaa kaavaa kuin yksiössäkin, mutta muutama huonekalu oli hankittava lisää, sillä olihan kyseessä paljon suurempi asunto kuin edellinen. Tänne hankimme ainakin uudet työpöydät Ikeasta sekä muutaman valaisimen.

Olohuoneessa oli aluksi vain yksi sohva (se ekaan kotiin hankittu Klippan), mutta myöhemmin saimme vanhempieni vanhan valkoisen nahkasohvan, johon Mankun äiti ompeli uudet päälliset. Olohuonetta oli melko hankala sisustaa vinojen kattojen takia, eikä huonekalujen järjestystä juurikaan voinut vaihdella. Lisäistumapaikkoja saatiin lattiatyynyistä; niitä tarvittiinkin, sillä meillä oli usein kavereita kylässä.

Jo tällöin tykkäsin vaihdella sisutuksen ilmettä sohvanpäällistä vaihtelemalla. Meillä oli Klippaniin sekä valkoinen että farkkukankainen päällinen. Valkoinen päällinen oli kyllä useammin käytössä.

Olkkarissa oli vain yksi ikkuna: ihana vanha kaari-ikkuna. Valaistusta tarvittiin lisää ja tänne hankimme tuon Le Klintin klassikkovalaisimen, joka nykyisin valaisee makuuhuonettamme.

Huomatkaa myös Mankun tekemä stereotaso paksusta vanerilevystä ja teollisuusrattaista. 😉 Kuvissa vilahtelee meidän kisutkin: Moona makoilee tuolla Artekin tuolien alla ja ylimmässä kuvassa Viivi tassuttelee olohuoneessa.

Keittiö sijoittui yhdelle seinälle olohuoneen ja pohjapiirroksessa ”halliksi” nimetyn tilan väliin. Ruokapöydän sijoitimme tilanjakajaseinämän toiselle puolelle (olohuone jäi siis toiselle puolelle). Aika pian maalasimme seinämän yhden sivun punaisella – tuo sävy oli minusta silloin niin hieno! Sisustuksen Koodi perustettiin tähän aikaan ja siellä oli tuon sävyisiä tehosteseinämiä, mistä sain idean maalaamiseen.

Valosarja näytti kauniilta parruun kierritettynä ja se saikin valaista kotia ympäri vuoden, ei vain joulun aikaan. Se toi kivaa tunnelmaa.

Pohjapiirroksessa ”halliksi” nimetty tila toi minulle eniten päänvaivaa sisustamisen suhteen. Tämä tila jatkui nimittäin ruokailutilasta eteenpäin kattoikkunoiden alle. Tässä kohdin oli vuosien varrella työtila, ruokailutila kuin toinen olohuonekin.

Meidän Viivi karkasi kerran kattoikkunoista talon katolle seikkailemaan, joten nikkaroimme ikkunoihin suojukset valkoisesta hyttysverkosta. Ikkunoita oli pakko pitää kesäisin auki, sillä kattoasunto kuumeni todella paljon.

Kuvissa näkyvä nojatuoli oli kirppislöytö, jonka halusin verhoilla lilalla kankaalla. Ihanaa! 😉

Makuuhuoneesta löysin vain nämä kaksi kuvaa. Siellä oli sängyn lisäksi vaatekaapisto sekä työnurkkaus (silloin kun työnurkkausta ei oltu sijoitettu halliin). Tässä huoneessa oli asunnon ainoa normaali ikkuna, josta Viivi tykkäsi katsella ulos. Talvisin avasimme ikkunan ja laitoimme ikkunalaudalle siemeniä linnuille – ja kyllä Viivi tykkäsi seurata lintujen ruokailua ikkunan läpi! Tuolla yläparrulla oli Viivin mukava myös makoilla.

Meidän Viivi karkasi muuten joskus myös toisesta varastotilasta talon välikatolle (jonnekin rakenteiden sekaan) ja oli kova työ houkutella Viivi sieltä pois. Se onnistui parhaiten raksupussia rapisuttamalla. Viivi on ollut aikamoinen karkulainen nuorena!

Huoneiston eteisestä, varastoista ja kylppäristä en löytänyt kuvia, mutta olipa tässä jo melko kattava kuvaus tästä kodista. Asuimme tässä asunnossa kolme ja puoli vuotta, siihen saakka kunnes opiskelumme päättyivät. Olimme tämän asunnon ensimmäiset asukkaat. Tästä kodista tuli sekä minulle että Mankulle erityisen rakas ja usein muistelemme siellä vietettyjä aikoja. Minä näen tästä kodista usein uniakin ja mietin kukahan siellä nyt asuu. Ulkokuvasta päätellen asunnon julkisivu on sittemmin vähän rapistunut ja viereiselle tontille on rakennettu korkea kerrostalo, joka varmaan varjostaa makuuhuonetta jonkin verran.

Tämän asunnon jälkeen teimme ensimmäiset asuntokauppamme, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa tarkemmin…

—

Translation: I decided to start blog post series featuring all the homes where I have lived since I moved out from my childhood home. This is the second apartment where I have lived. I lived here from 1999-2003 with my boyfriend (who is now my husband). I loved this place! It was built in an attic of an old house. This home has a special place in my heart and I ofter wonder who lives there now and I also have dreams where I go and visit the place. Oh memories!