Ai että kuinka paljon nautinkaan päivien pidentymisestä! Iltapäivisin aurinko valaisee meidän olohuoneen kauttaaltaan, ja pitkän pimeän kauden jälkeen ei voi olla muuta kuin haltioissaan tästä valon ja varjon leikistä kodin seinäpinnoilla. Ihanat leikkokukat nostavat fiilistä entisestään.

Viime viikonloppuna kävi niin, että pitkään suunniteltu pieni viikonloppureissu piti perua. Vähän kuin lohdutukseksi menin heti töiden jälkeen kukkakauppaan ja valitsin sieltä sekalaisen lajitelman lempikukkiani: anemoneja, mimosaa ja näyttävän kerrotun ranskalaisen tulppaanin. Usein ostan kukkia tällä tavalla yksitellen yhden näyttävän kimpun sijaan. Sitten ripottelen ihania kukkasia ympäri taloa.

Ostan kukkia yksitellen ja ripottelen niitä ympäri kotia

Minulle on helpompaa kirjoittaa sisustukseen liittyvistä mielipiteistäni kuin avata syvempiä ajatuksiani

Naistenpäiväksi en siis erityisemmin kaivannut kukkia, eikä meillä sitä vietetäkään mitenkään erityisesti. Tyttären kanssa juttelin, mitä tuo päivä tarkoittaa. Somessa monet blogikollegat kirjoittelivat loistavia ja kantaaottavia kirjoituksia aiheesta. Tuollaisina päivinä tulee helposti se fiilis, että pitäisi itsekin sanoa jotain painavaa aiheesta. Mutta se ei kuulu tyyliini. Minulla on paljon mielipiteitä ja olen aika kiivaskin välillä, mutta some-kanavani haluan kuitenkin pitää melko kepeinä. Minulle on paljon helpompi kirjoittaa sisustuksesta ja siihen liittyvistä mielipiteistäni. Tämä kuvastaa luonnettani: olen usein vieraampien ihmisten kanssa vähän varautunut ja avaudun vasta, kun tutustun johonkin lähemmin. Eikä minusta kaikkien tarvitsekaan avautua some-kanavissaan omista asioistaan; jokainen toimikoon omaan luonteeseen sopivalla tavalla. Ei ole olemassa mitään oikeaa tapaa olla somessa, vaan jokaisen vahvuus on nimenomaan se oma tyyli ja tulkinta. Onneksi en enää tässä iässä jaksa kauheasti välittää mitä muut minusta ajattelevat (kun kirjoitan pelkästään sisustamisesta).

Kerään tavallaan pientä sisustusesineiden kokoelmaa, jolloin voin vaihdella esillepanoja omien kaappien antimilla

Viikonloppuna luin myös Muotoseikan Viljan osuvan kirjoituksen ”Peiliin katsomisen paikka?” liittyen sisustustrendeihin ja trenditavaroiden ostamiseen. Tämä on aihe, jota olen paljon itsekin miettinyt vuosien varrella. En osta mitään some-kuvia varten, mutta myönnän, että rakastan kauniita esineitä ja tykkään vaihdella kodin esillepanoja vähän väliä. En kuitenkaan osta tavaroita sillä mielellä, että myisin ne pian eteenpäin ja ostaisin sitten taas jotain uutta. Ne mitä ostan, pyrin säilyttämään vuosikaudet. Kerään tavallaan itselleni pientä sisustusesineiden kokoelmaa, jolloin voin vaihdella esillepanoja omien kaappien antimilla sen sijaan, että ostelisin uutta hirveän usein.

On kuitenkin myönnettävä, että viime aikoina olen ostanut aika monta pientä (ja suurempaakin) sisustusjuttua. Villa Fregatin sisustus on täydentynyt nyt alkuvuonna ja kotiinkin on tullut hankittua mm. muutama pieni maljakko sekä tämä kuvissa näkyvä ihana, krakeloitunut Karin Widnäsin keraaminen tuikkukuppi. Ihastuin tuikkukuppiin Helsingin reissullani huikean inspiroivassa Artekin myymälässä. Tämä on ostos, keramiikkataidehankinta, josta on varmasti iloa vuosiksi eteenpäin.

Nyt on kuitenkin syytä ottaa pieni ostolakko hetkeksi ja keskittyä nauttimaan sisustamisen lopputuloksista.

Author

1 Comment

  1. Ihania valolla ja varjolla leikkiviä kuvia ja kukkia! On niin mahtavaa, kun päivät pitenevät. Vielä ei kyllä muuten tunnu kovin keväiseltä, mutta kai se sieltä on tulossa.

    Olen ihan samaa mieltä, että kaikkien ei ole pakko esittää kipakoita kommentteja kaikista asioista. Toki jos välillä siltä tuntuu, voi niin tehdä, mutta jos se ei ole luontevaa, miksi ihmeessä pitäisi julistaa mielipiteitään. Toki näin lukijan kannalta on kiva, jos bloggaajan persoonallisuus välittyisi kuitenkin vähän. Sen takia on kiva seurata sinua ja muutamaa bloggaaja IG:ssä. Tykkään erityisesti juuri sinun IG storiesista.

Write A Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.