Kaikki sai alkunsa viattomasta ajatuksesta: kuvaanpa kahvikupposen nätisti uuden, vihreän marmorialustan kanssa, Havin Samuji-servettien* kera. Vaan minkäpä ärsytyksen sainkaan siitä itselleni aikaiseksi! Päivä sattui ehkä olemaan tämän syksyn harmain, eikä kuvausvaloa tuntunut riittävän millään. Tästäkö se taas alkaa: vuoden pimein jakso, tuo rakeisten blogikuvien aikakausi.
Kun avasin kuvat koneellani, huomasin että ne kuvat missä oli parhaat kuvakulmat olivat tietysti ne tärähtäneimmät tai sellaiset, missä tarkennuspiste oli aivan pielessä (tuo kolmas kuva) – tai sitten varpaani pilkistivät kuvan reunasta. Rajaukset voi onneksi tehdä jälkeenpäin, mutta tärähtänyttä kuvaa on vaikea fiksata.
Kyllä, minulla on kamerajalusta. Jaksanko käyttää sitä? En. Canon 5D Mark II -kamerasta löytyy potkua, mutta se kaipaisi huoltoa. Olenko saanut aikaiseksi tehdä asialle jotain? En. Kannattaako valittaa? Ei.
No, päätin sitten vihdoin nauttia kahvini. Kylmänä tietenkin, kuten meillä bloggareilla on tapana.
* Havin Samuji-servetit saatu blogin kautta
13 Comments
Hahha mäkin juon usein kuvien takia kahvin kylmänä! 😀 Onneksi on mikro!
Arvelinkin, että tähän juttuun voi moni samaistua. ;D
Haha, juuri noinhan se menee:-D Mukavaa torstai-iltaa!
🙂 Kivaa viikonloppua sinne! 🙂
Kaikesta huolimatta kaunis postaus. Tuo alusta on kaunis.
No kiitos! 🙂
Ah, miten tuttuja ongelmia! Eräänkin kerran huomaa kaikkien kuvien olevan rakeisia, sumeita tai tärähtäneitä tietysti vasta sitten kun kuvattava hetki on jo mennyt. Täytyisi ehkä panostaa jalustan käyttöön. 🙂 Mut mennään sit hämärillä ja ei niin tarkoilla kuvilla tämä pimein aika, nimittäin pian se taas kirkastuu!
Juuri noin minullekin käy silloin tällöin. Mutta ei se ole niin tarkkaa. 😉 Jalustan käyttö tuntuu niin vaivalloiselta, kun tykkään vaihdella kuvakulmia ihan muutamilla senteillä ja etsiä sitä sopivaa kulmaa. Olen miettinyt, että ehkä sellainen yksijalkainen jalusta voisi olla hyvä…siitä saisi sopivasti tukea, mutta kuvakulmaa olisi helpompi vaihdella kuin kolmijalkaisessa…
Voi kuule, tätä se nyt sitten on. Marraskuu; kylmä kahvi ja rakeiset kuvat ;D Ei vaan, niin tuttuja aatoksia!
Käypä kurkkaamassa millaisen haasteen heitin sinulle blogissani: http://divaaniblogit.fi/modernistikodikas/parhaat-lastenhuonevinkit/
No niinpä! 😀
Kiitoksia haasteesta! Huomasinkin sen jo ja otan työn alle. 🙂
Ja niinä hetkinä, kun jaksan hakea jalustan, on niin tyytyväinen olo siihen, kun saa kuitenkin vähällä vaivalla hyvät kuvat! 🙂 Ei tarvitse yrittää ottaa montaa näppäystä ja se on siinä.. Vähemmän karsittavaakin, se on ihanaa! Tekeekö tuo 5d mark2 häikkää tarkennuksen kanssa vai? Vai millaista huoltoa ehkä tarvitsee? Vai pomppaako automaattitarkennus vain ”väärään” paikkaan? Olen suunnitellut tuota seuraavaksi kameraksi, siksi kysyn..
Totta tuokin, että lopputulos palkitsee vaivan. 🙂
Tänään juuri testailin tuota kameraani eri objektiiveilla ja vaikuttaa siltä, että 50 mm objektiivissani (jota eniten käytän) on jokin vika, sillä se jää monesti junnaamaan ees taas, kun yritän tarkentaa. Huomasin myös jotain vähän vastaavia ongelmia muidenkin objektiivieni kanssa (mutta ei niin pahasti), joten vika voi olla myös kamerassa. Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen Canon 5 D Mark II:een, mutta sitä ei ole koskaan huollettu ja näin muutaman vuoden ahkeran käytön jälkeen tekisi huolto varmasti terää. Ongelma on vain se, että miten pärjään hetken ilman kameraani. 🙂 No, on minulla Olympus PEN myös, mutta en ole vielä perehtynyt siihen niin tarkasti.
Siinä uudemmassa mallissa on enemmän tarkennuspisteitä, joten kannattaa harkita sitäkin jos päätät sijoittaa parempaan kameraan. 🙂
Kiitos vinkistä, pitää alkaa tutustua noihin täyden kennon vaihtoehtoihin kyllä paremmin! Nykyisessä ompussani on tosi paljon tarkennuspisteitä, se on kyllä tärkeää.. Voisikohan tarkennuksen sahaus johtua siitä, että ei löydä riittävän suurikontrastista paikkaa, johon tarttua? En tietty tiedä, mutta joskus olen huomannut, että sen takia junnaa, ja tarkennus onnistuu sitten kun haen sille vähän selkeämmän paikan.. Mutta nyt kun olen opetellut vähän käyttämään objektiivin kiekosta käytettävää täysin manuaalista tarkennusta, niin sähköisen tarkennuksen sahausongelmia ei silloin luonnollisestikaan ole. Tuntuu, kuin olisi taas uusi maailma auennut sen myötä! Tosin, se on aika hidasta ainakin näin kun ei ole tottunut, eikä oikein sovellu nopeampiin tilanteisiin.. 🙂 Mutta joissain tilanteissa on kyllä ollut ihan ehdoton, kun kaikista tilanteista ei sähköinen tarkennus selviä.. Toivottavasti löytyy ratkaisu tarkennusongelmiin! Minä en edes muistanut, että kamera pitäisi huoltaa, kääk!!