Meillä kaikilla on varmaan huonekaluja tai esineitä, jotka tuntuvat erityisen rakkailta. Minusta siinä ei ole mitään paheksuttavaa, että jollekin esineelle muodostuu tunnearvo. Monesti ajatellaan, että vanhat perintöhuonekalut muodostuvat rakkaiksi pitkän historiansa ansiosta. Mutta kyllä minusta uudemmastakin huonekalusta voi tulla rakas. Olennaista siinä taitaa olla tarina, joka huonekaluun liittyy. Minulle tuollainen rakas huonekalu on keinutuolimme.
Muistan, kun näin Eamesin pariskunnan suunnitteleman RAR-keinutuolin ensimmäistä kertaa. Se oli joskus 2000-luvun alussa t.i.l.a-ohjelmassa. Muistan kuinka ajattelin miten kummalliselta tuo tuoli näyttääkään; en ollut ihan varma pidänkö siitä vai en. Mutta vähän hassun näköinen tuoli jäi mieleeni ja lopulta aloin haaveilla siitä.
Kun aloin odottaa esikoistamme, mietin että voisin toteuttaa tuon tuolihaaveen, sillä olisihan keinutuolin lempeä liike varmasti vauvallekin mieluista. Niinpä päätimme hankkia oman RAR:in. Ja kyllä, pieni poikamme keinuteltiin usein uneen tuossa kiikkustuolissa istuskellen. Asuimme silloin vuokralla ja rakensimme ensimmäistä taloamme Vaasaan. Elettiin vuotta 2006 – aikaa ennen sisustusblogibuumia.
Rakas tuoli on kulkenut matkassamme tänne nykyiseen kotiimme ja siinä on keinuteltu myös tytärtämme uneen. Keinutuoli on keskeisellä paikalla olohuoneessamme ja siinä istuskellaan mielellään. Toivon, että oma RAR:imme saa jatkaa matkaansa joskus lastemme kodissa. Minulle se ei ole vain yksi ”blogituoli”, joita näkee nykyisin paljon. Tällä RAR:lla on meille tärkeä tarina, joka tekee siitä ihan erityisen.
Mikä on sinulle rakas huonekalu tai esine?
—
Translation: Sometimes a piece of furniture is not just a piece of furniture – it becomes something more. This happens especially when there’s a story behind. Our Eames RAR chair is special to me, since I bought it when our son was a baby and I often rocked him to sleep in it. And later I did the same with our daughter. The chair has been a part of our lives for many years and I hope that someday it will find its way into our son’s or daughter’s home…
24 Comments
Minun rakkain huonekaluni on vanha nojatuoli, jonka löysin uudelleen verhoiltuna verhoomo Pellavillasta. Vaikka kyseinen tuoli ei ole perintöhuonekalu, sillä on kuitenkin oma pitkä historiansa, mikä tekee siitä erityisen. Minulle tuoli on rakas siitäkin syystä, että se toimi inspiraationa nykyisen olohuoneeni sisustusta suunnitellessani. Lisää asiaa nojatuolista löytyy blogistani esim. näiden linkkien takaa:
http://mimosankotona.blogspot.fi/2014/08/kurkistus-sisustustyyliini.html
http://mimosankotona.blogspot.fi/2014/09/viihtyisyys-ja-kaytannollisyys.html
Aivan ihana nojatuoli teillä! Tykkä tosi paljon juuri tuon tyylisistä nojatuoleista. Ja huomaa kyllä, että se on taidokkaasti entisöity. Ja kuinka suloinen kisumirri teillä asustaakaan! Oi että! Olipa kiva löytää blogisi. 🙂
Ihana tarina. Tuollaiset huonekalut tuovat sisustukseen sielun.
Olipa kauniisti sanottu. <3 Monella huonekalulla on tarinansa, jonka vain kodin asukkaat tietävät. Muille ne ovat vain huonekaluja…
Mikä on makuuhuoneen seinän värisävy,muistatko?
Jep, makkarin seinä on maalattu Kalklitir-maalilla, jonka sävy on Palladio. Tuolla hakusanalla löydät tarkemman postauksen blogini uumenista (haku-kenttä on sivupalkissa). 🙂
Meillä samaan keinutuoliin liittyy hyvin samankaltaiset vauvankeinuttelumuistot. Nyt vauvasta on tullut jo 5-vuotias ja luultavasti uudessa talossa hän saa keinutuolin omaan huoneeseensa.
Onpa kiva kuulla! 🙂 Ja ihanaa, että keinutuoli pääsee lastenhuoneeseen.
Minun tärkein huonekaluni on oikeastaan kaksi huonekalua. Isäni tädin 50-luvulla Askosta(?) ostamat nojatuolit olivat lapsuudenkotini lempituolit. Ne vilahtavat monessa valokuvassa ja niihin liittyy paljon muistoja. Ne ovat tyyliltään juuri niin täydellisen 50-lukulaiset, sellaiset joita antiikkiliikkeistä kissojen ja koirien kanssa nykyään etsitään. Ensimmäiseen opiskelija-asuntoon muuttaessa toinen niistä muutti mukanani (koska tilanpuute), myöhemmin myös toinen liittyi joukkoon. Tuoleja on verhoiltu useaan kertaan, joista viimeisimmän omasta toimeksiannostani. Edellinen verhoaja oli tehnyt todella surkeaa työtä, niittaillut ja rypistellyt, mutta onneksi pohjat olivat ennallaan. Tampereen paras verhoomo teki upeaa työtä ja antoi tuoleille jälleen kymmeniä elinvuosia lisää. Viisi vuotta sitten tuolit muuttivat mukanamme Amerikkaan. Mistään muusta muuttotavarasta en ollut huolissani, mutta halusin varmistaa, että nämä tuolit pääsevät ehjinä perille. Ilman näitä tuoleja en osaa kotiani kuvitella.
Isäni täti on nyt 100-vuotias ja hänen mielestään on kertakaikkiaan uskomatonta, että hänen mokomat tuolinsa asuvat nyt Amerikassa. Rakas täti, rakkaat tuolit. Kuka sanoo että huonekalut ovat vain materiaa?
Onpa ihana tarina ja kunnioitettavaa, että olette ottaneet tuolit mukaan Amerikkaan saakka.
Juuri tunnearvon takia huonekaluista tulee muutakin kuin kulutustavaraa, joka vaihdetaan herkästi toiseen, kun kyllästytään. Siksi usein niistä laadukkaista ja vähän arvokkaammista huonekaluista tulee rakkaita, kun ne kestävät pitkään ja seuraavat mukana monessa elämänvaiheessa. 🙂
Ihana tarina kauniin keinutuolin takana <3
Minusta on tärkeää tuoda esille myös tätä näkökulmaa. Ja vähän paljastaa meidän perheen historiaa. 🙂 Huonekaluilla on syvempiäkin merkityksiä kuin mitä joku voi kuvitellakaan.
Which came first, the problem or the solution? Luckily it doesn’t matter.
On hienoa että osataan pitää rakkaana jotain johon liittyy muistoja, toisten mielipiteistä huolimatta. Nykysin tuntuu olevan enemmän ja enemmän vallalla ajatus et ”en halua ku kaikilla muillakin on” tai sit se päinvastainen että halutaan just siks ku kaikilla muillakin on. Olis arvokasta tietää ja tunnistaa just se mikä on itselle tärkeää, oli kyse sitten esineestä tai mistä tahansa muusta :).
Mun piti ihan tosissaan miettiä, että mistä huonekalusta en olis valmis luopumaan. Lopulta valita olikin helppo: keinutuoli sekin, oman papan nikkaroima ja siitäkin huolimatta että siinä istuessani tarvin tyynyn selkäni taakse ja isomman lapsen sylissä ollessa toisen jalan on oltava maassa 🙂
Minustakin on tärkeää, että osaa tunnistaa itselle tarpeelliset ja tärkeät huonekalut. Ja oikein toivoisinkin, että huonekaluja arvostettaisiin enemmän, eikä ostettaisi niitä kulutustavarana, joka on helppo vaihtaa uuteen kun kyllästytään. Vaan mietittäisiin pidempi aikaista käyttöä ja löytyisi se oma tyyli, joka säilyy trendivirtauksista huolimatta.
Suloinen tarina keinutuolilla <3
Kiitos Kerttu. <3
Sydäntälämmittävä kirjoitus! Kumpa itselläkin olisi jokin yhtä rakas huonekalu. Yleensä sohviin liittyy paljon kun koko perhe kerääntyy siihen aina iltaisin rauhoittumaan.
<3 Ajan myötä huonekaluille muodostuu oma tarina. Kun oikein miettii, niin kaikilla huonekaluilla on kuitenkin jokin tarina. Joihinkin vain kiintyy vieläkin syvemmin. Meilläkin sohva on tärkeä paikka. <3
Omalla RaR-keinullani on samankaltainen tarina, ja jo raskausblogini aikana joku lukijoista ehdotti, että voisin sitten aikanaan antaa keinun mukaan pojan ensimmäiseen kotiin. Keinu on meillä ollut eniten tenavan mieleen ja hurjia vauhteja siinä on otettukin. 🙂
Kiva kuulla! 🙂 Laadukkaasti valmistetut tuotteet säilyvät hyvin sukupolvelta toiselle.
Olen pitkästä aikaa alkanut lukea taas sisustusblogeja uuden asunnon ja sen mahdollistaman sisustusinnon vuoksi. Sun blogi vaikuttaa tosi kivalta ja oli mukava lukea sun tuolin tarina 🙂
Mulle rakkaimmat huonekalut/esineet ovat mun ensimmäinen itse ostettu design-huonekalu eli Artekin kolmijalkainen 60-jakkara. Silloin (jo lähes 10 v sitten!) vähän mietin mitenköhän se tulee tulevaisuudessa istumaan mihinkään sisustukseen (tuolissa on turkoosi laminaatti), mutta huoli on osoittautunut turhaksi. Ainakin nykyiseen asuntoon se istuu täydellisesti ja ihastuttaa joka päivä.
Toinen rakas esine on Tom Dixonin valaisin, joita Artek jakoi liikkeessään ilmaiseksi kerran Design Weekilla. Parasta tässä esineessä on sen tarina: Valaisimia jaettiin vain 100 kpl. Kuulin siitä sattumalta edellisiltana ja ilmoitin asiasta heti veljelleni, jonka mielestä oli täysin ok lähteä istumaan Artekin myymälän eteen moneksi tunniksi, jotta varmasti saisimme valaisimen. Istuimmekin siellä sitten lähes 3 h. Jonotus ei mennyt hukkaan, sillä saimme kauniit valaisimet ja kaupanpäälliseksi Dixon itse oli jakamassa valaisimia myymälässä 🙂
Kiva, että olet löytänyt tänne! 🙂
Artekin jakkara onkin tosi hyvä klassikko, kun se sopii niin moneen paikkaan ja eri käyttötarkoituksiin. Minä raahaan omiani ympäri kotia ja käytän milloin jakkarana ja milloin pikkupöytänä. 🙂 Ja onpa hieno tarina tuolla Tom Dixonin valaisimellasi! Uskomatonta, että niitä on ihan ilmaiseksi jaettu! Huh! Hieno muisto.
Ihana blogi, eksyn tänne aika usein sisustusideoita etsiessäni 🙂
Kysymys tulee nyt vähän vanhaan postaukseen, mutta onko tuo RAR keinutuoli ollut käytössä yhtään sähköinen? Vauvan kanssa kiikutteluun olen tuolia itsekin haaveillut, mutta tuota sähköisyyttä peläten en ole uskaltanut vielä hankkia.