Kun kaarsimme lauantaina mökkipihalle, minun täytyi ensimmäisenä kiirehtiä rantaan ihastelemaan horisontissa kajastellutta auringonvaloa. Miten rantanäkymät voivatkaan näyttää niin monta erilaista puolta…?
Päivä oli pilvinen ja aurinko näyttäytyi satunnaisesti pilvien välistä. Se paistoi kirkkaana vastapäisellä rannalla valaisten horisonttiin vaalean nauhan. Merellä oli viiltävän kylmä tuuli, joka jäädytti kuvaussormet alta aikayksikön.
Olen pienenä leikkinyt usein tuolla vastarannalla, sillä siellä sijaitsee kummivanhempieni mökki. Sain hiljattain serkultani videon, jossa keikkaroin meidän mökin vastarannan kivillä nelivuotiaana. Olipa hauska nähdä itsensä pienenä! Muistan silloin miettineeni, että mitähän vastarannalla on ja että asuukohan siellä ketään. Aivan kuin olisin aavistellut, että joskus tulisin vielä itse rakentamaan mökin sinne.
Valo vaikuttaa vahvasti tontin tunnelmaan. Meidän ranta suuntautuu etelään, kun taas kummieni mökki on pohjoiseen päin. Rannat ovat aivan erilaisia; heidän ranta on kivikkoinen ja syvä, kun taas meillä on tosi matalaa ja hiekkaista. Aurinko paistaa meidän tontille suoraa edestä mereltä päin lähes koko päivän. Valon luoma tunnelma on aivan erilainen ilmansuunnasta riippuen.
Toivottavasti en koskaan lakkaa ihailemasta luonnon tarjoamia upeita vivahteita mökkirannassa. En haluaisi turtua tälle kauneudelle.