Pari alennuslöytöä sekä ajatuksia kuluttamisesta

Kesän alennusmyynnit alkavat olla ohi. Tuliko tehtyä sisustushankintoja alesta? Minä ostin vain nämä kuvissa näkyvät Luhta Homen korit, jotka löytyivät Kodin Terran alelaarista. Isompi maksoi kympin ja pienempi kolme euroa. Mutta tämän aiheen myötä muistin Form follows function -blogin Tuijan minulle heittämän kulutustottumushaasteen ja päätin nyt vastata siihen. Tuija ja siskoni Anne kirjoittivatkin jo aiheesta melko kattavasti, mutta tässäpä vielä minunkin ajatuksia.

Myönnän olevani kuluttajana joskus huoleton. Saatan tehdä heräteostoksia varsinkin jos jotain ihanaa on edullisesti tarjolla tai jotain tosi kallista löytyy roimalla aleprosentilla. Silloin saattaa järkeni sumentua. Olen kuitenkin pyrkinyt parantamaan tapojani, enkä enää osta kotiini mitään sellaista, jolle en keksi paikkaa tai selkeää käyttötarkoitusta. Runsas tavaramäärä alkaa ahdistaa ja koko ajan tekisi mieli karsia kotona.

Suurempia hankintoja teen melko harkiten, vaativathan ne enemmän kukkaroltakin. Tavoitteena on pitää kodin sisustus ajattomana ja satsata laatutuotteisiin, jotka toivottavasti kestäisivät sukupolvelta toiselle. Tämän olen oppinut lapsuudenkodistani, sillä minusta oli ihan mahtavaa, että sieltä löytyi huonekaluja, joita pystyin ilomielin ottamaan mukaan ensimmäiseen omaan kotiini ja jotka vieläkin seuraavat meitä tähän nykyiseen kotiin.

Sanoisin, että kulutustottumukseni poikkeavat jonkin verran keskiverrosta. Tai mikä nyt ylipäätään on keskivertoa. Kulutan eritavalla siksi, että harrastan sisustamista, jolloin laitan pennosiani normaalia enemmän kodin hankintoihin. Joku toinen harrastaa esim. jotain urheilulajia ja laittaa pennosiaan siihen tarvittaviin välineisiin ja salikortteihin. Nykyisessä taloustilanteessa ihmisten kuluttaminen on vähentynyt, mutta kuluttamista tarvittaisiin kuitenkin talouden elvyttämiseksi. Siksi pyrin omalta osaltani myös vaikuttamaan tähän siten, että suosin (pieniä) suomalaisia yrityksiä ja maksan mieluusti esim. erikoisliikkeen palvelusta.

Kirjoittelin aiemmin siitä, että haluaisin uuden ruokapöydän, mutta koen huonoa omaatuntoa sen hankkimisesta kun nykyisessä pöydässäkään ei ole mitään vikaa. Toisaalta voisin ajatella asian niin, että on hyvä että pöytä on säilynyt erinomaisessa kunnossa, niin siitä on vielä iloa jollekin toiselle. Se ei ole kertakäyttötavaraa, joka olisi kulunut vuosien varrella käyttökelvottomaksi. Kierrättämällä se löytäisi uuden kodin ja minä voisin hankkia sen kääntökannellisen pöydän, joka toisi kaipaamani vaihtelua sisustukseen. No, tätä asiaa pitää vielä miettiä. Kierrättäminen on kuitenkin asia, jonka koen tärkeäksi ja pyrin itsekin hankkimaan designesineitä käytettyinä (niitä on vaan melkoisen vaikea löytää). Vanhoissa huonekaluissa on ihan erilainen viehätyksensä.

Yhteenvetona voisin todeta, että olen muuttunut entistä harkitsevaisemmaksi kuluttajaksi, mutta sorrun joskus silti heräteostoksiin. Pyrin satsaamaan laatuun, mikä tarkoittaa materiaalien huomioimista ja tuotteen mahdollisen jälleenmyyntihinnan arvioimista. Kannatan kierrätystä ja toteutan sitä parhaani mukaan. Myönnän etten kuitenkaan ole tarpeeksi perillä kaikista kestävän kehityksen tai kuluttamisen kuormittavuuteen vaikuttavista seikoista. Pyrin tekemään oikeita valintoja meidän perheen näkökulmasta ja siten, että ostamillani tuotteilla olisi mahdollisimman pitkä elinkaari.

Kuulisin mielelläni Kertun, Sadun ja Karlan mietteitä aiheesta, joten välitän tämän haasteen heille. Keskustelua voidaan toki jatkaa myös kommenttilootan puolella. 🙂

—

Traslation: I found these baskets from summer sale. However, this blog post is more about my thoughts about myself as a consumer etc. But this time only in Finnish.