Aikalailla tasan vuosi sitten hankin nettikirppikseltä pari vanhaa Bertoia-tuolia. Punaisina. Aikomuksenani oli maalauttaa ne melko pikaisestikin, mutta siinä vierähtikin vuosi! Mutta nyt vihdoin on tuolit fiksattu ja maalattu. Ne ovat lähes uudenveroiset!
Enkä muistattekin, että mietiskelin pitäisikö tuolit maalata mustiksi vai valkoisiksi, vai toinen valkoiseksi ja toinen mustaksi. No, päädyin lopulta takuuvarmaan valkoiseen ja olen kyllä tosi tyytyväinen värivalintaani! Vaikka tumma väri olisi ehkä taannut paremman lopputuloksen…
Tuolit nimittäin hiekkapuhallettiin ja pulverimaalattiin. Niistä oli katkennut metallilankoja ja hiekkapuhaltaessa oli vaarana, että ohuet metalliosat irtoaisivat vielä enemmän. Siksi ne piti hiekkapuhaltaa melko kevyesti, jolloin runkoon jäi ihan pikkuisen punaista maalia. Tuo punainen maali sekoittui jossain kohdissa valkoiseen ja varsinkin toisessa tuolissa on pieniä värivirheitä (toisessa kuvassa sen huomaa jos katsoo tarkasti). Mutta onneksi en ole turhan tarkka! Ja saamme vielä paikkamaalia, joten voimme korjata punertavat kohdat pienellä pensselillä.
Mutta mitä tekikään meidän Pehmis ”uusille” tuoleille? Päätti alkaa sitten nakertaa niitä ja toiseen tuoliin tulikin jo kivat hampaanjäljet. Enpä ole ennen tavannut kissaa, joka nakertaisi huonekaluja! Oman osansa ovat saaneet myös Eames RAR-keinutuoli sekä lasten TripTrap-tuolit. Hassu kissa!
Olohuoneessa on tapahtunut muutakin muutosta, mutta kirjoittelen siitä tarkemmin myöhemmin. Ja huomenna on luvassa jotain tosi kivaa – pysykää siis kuulolla!
—
Translation: My vintage Bertoia chairs are now fixed and repainted. They used to be red. Some of the wires were loose, so they were reattached and after that the chairs were sandblasted and painted white. Love them! And so does our cat, who started chewing them! What a silly cat!
14 Comments
Uusi matto ainakin! 🙂 Kivalta näyttää! Ja nuo tuolit <3…..!!
Juu, innostuin hankkimaan uuden, tummanruskean maton kun tein Kodin Ykkösen stailausta. 🙂
Vanhanhan ei tarvitse täysin uudelta näyttääkään. Tuolit kertovat omaa tarinaansa ja historiaansa.
Ja pienten vikojen kanssa on jotenkin helpompi elää, kun ei tarvitse koko ajan pelätä sitä ensimmäistä kolhua 🙂
Olen samaa mieltä. Pieni rosoisuus ei vanhoissa tuoleissa haittaa, enkä onneksi ole turhan tarkka mistää kolhuista tai elämisen jäljistä. 🙂
Tulipa niistä kauniit! Aito vintage ei kai saakaan olla täydellistä 😉
Juuri niin! 🙂 Tykkään ihan hirmuisesti noista tuoleista!
Tosi hienot niistä tuli 🙂 Ja uus matto on myös tosi kiva.
Minäkin tykkään. Tumma matto rajaa tosi kivasti sohvaryhmää ja nostaa valkoiset huonekalut hienosti esiin. 🙂
Mun silmä ei ainakaan huomaa mitään. Kuten edellä kommentoineetkin, niin minäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että vintage ei ole vintage, jos se ei hieman näy. Upeat tuolit!
Niinhän se onkin, täydellistä ei tarvitse ollakaan. 🙂 En minäkään enää oikeastaan huomaa niitä punertavia osia, mutta aluksi kun tietenkin katsoi miten maalaus onnistui, tuli kiinnitettyä enemmän huomiota myös niihin kohtiin.
Ihanat Bertoiat! Tuolissa hyvä muotoilu ja miellyttävä istua,sopii myös ulkokäyttöön esim. kuistille.
Tuoli johon ei koskaan kyllästy.
Olen täysin samaa mieltä! 🙂
Moikka,
saako kysyä paljonko hiekkapuhallus ja pulverimaalaus maksoi?
Tästä on jo niin monta vuotta aikaa, että en enää muista. Plus, että homma hoitui erään tutun kautta.