”Mitähän tuo tuumaa?”
”Jos mä vähän kierin, niin mitähän se tekee?”
”Uskaltaako se hyökätä?”
”Apua, nyt meni vähän liian pitkälle. Pelottaa.”
”Äh, emmä viitti. Meen nukkumaan.”
Ei näistä kahdesta ole vielä parhaita kaveruksia tullut. Joka päivä pitää vähän nahista. Isompi sähisee ja murisee. Pienempi härnää. Joskus se isompikin innostuu, mutta vetäytyy lopulta kuitenkin. Hassuja.
Pieni kisu on kyllä tuonut paljon iloa meidän perheen arkeen! En muistanutkaan enää, että pikkukisut ovat vähän niin kuin pieniä lapsia; kaikki on uutta ja ihmeellistä. Pesukoneen pyörimistä pitää hämmästellä. Pöydältä pitää käydä nappaamassa leivänpala tai mikä muu tahansa ruoanjämä, joka sinne on sattunut jäämään. Kukkapurkkeja täytyy vähän käydä penkomassa, sillä multapaakuilla on kiva leikkiä. Ja aina kun ulko-ovi aukeaa, on pakko yrittää livahtaa ulos. Yöllä pitää hyökätä varpaiden kimppuun tai käpertyä korvanjuureen kehräämään. Lapsia täytyy käydä herättelemässä.
♥ On ne niin ihania ja rakkaita. ♥
Mukavaa maailman eläinten päivää!
17 Comments
Awww mä en kestä: ihana postaus, ihania kuvia! Etenkin toi vika kuva <3 Meillä on kaksi koiraa, mutta voi kun ihania osaa olla kisutkin… mulla on yksi hyvä ystävä, joka asuu kauempana ja jonka luona yökyläilen aina muutamia kertoja vuodessa. Hänellä on kissa ja, koska meillä koirat ei saa tulla sänkyyn, siellä on aina maailman ihaninta kun herra kisuherra käpertyy yöllä viereen kehräämään <3
No mutta, mukavaa, että voit nauttia kisun seurasta ystäväsi luona. Koiratkin ovat aivan ihania! Minä nautin koiraseurasta aina siskoni ja ystäväni luona. <3
Ihania, iskee taas tää mun eläinpuutokseni. <3
Eläinpuutos. 😀 On ne niin ihania.
Ihania nuo teidän kisut! Itselläni aivan armoton kissa- ja koirakuume :). Koira olisikin mahdollinen, mutta miehen allergian takia ei kissaa voida ottaa. Tosi harmi, koska en rakasta mitään niin paljon kuin kissan kanssa päikkäreiden nukkumista :). Lapsuudenkodissa siitä saan onneksi nauttia.
Ps. Olen jo jonkin aikaa seurannut inspiroivaa ja kaunista blogiasi. Tykkään tyylistäsi todella paljon :). Mukavaa syksyn jatkoa :).
Onneksi saat nauttia kissaseurasta lapsuudenkodissasi. 🙂 Meidän vanhempi kisu ei nuku mielellään sylissä tai vieressä. Siksi on kiva, että tämä pikkukisu on sellainen sylikissa. 🙂
Mukava kuulla, että tyylini kolahtaa. Kiitos kauniista palautteesta. 🙂 Kivaa syksyä sinnekin!
voi elämä miten sydän suli <3 aivan yli-ihana postaus! <3
oon niin onnellinen et Pehmis sai teiltä kodin :))
Ollaan niin kiitollisia Pehmiksestä! Hän on loistava persoona. <3
Ihanan hauskat kuvat! 😀
Ja niin tuttua täälläki vaikka meän kisut on jo kohta 14v, välillä semmosta haipakkaa, sutimista ja rääkymistä kuuluu ku ne ”tappelee” 🙂 Ei oikeasti mutta ääntä kyllä lähtee ja karvat pöllyää 🙂
Tuo teän vanhempi oikein tahallaan yrittää saaha pienemmän hyökkiin 😀 ja sitte osottaaki että MIE määrään täällä että eipäs nyt aletakkaan 😀 pikkunen ihan ihmeissään 🙂 suloset kaverukset <3 ja aivan ihana tuo viiminen kuva 🙂
Kissat on kyllä maailman ihanimpia otuksia <3
Mukavaa viikonloppua 🙂
Olen samaa mieltä: kissat ovat maailman ihanimpia otuksia. 🙂 Juuri tuolta meilläkin kuulostaa kissojen meininki. Kamalaa rääkymistä ja sähinää – kuulostaa pahalta välillä, mutta ei ne tosissaan tappele.
Mukavaa viikonloppua sinnekin! Aurinkoa!
Ihania vaikka läpikotaisin koiraihminen olenkin! 😀
Milloin aloittaisit taas päivän asu-postaukset? Sinun tyyli oli niin ihanan peruschic trenditvisteillä ja niitä oli kiva matkia. 🙂
t. wanha lukija
Voi, että mukava kuulla, että joku kaipailee vielä asupostauksia. 🙂 Muutamia olen instagramiin ladannut joskus, mutta luulenpa ettei niitä tänne blogin puolelle tule. Ei ainakaan samalla tavalla kuin vanhassa blogissa joskus. Asupostaukset ei kuitenkaan ole ihan se minun oma juttu – olen kuitenkin sen verran ujo. Niistä tuli aina vähän ristiriitainen olo.
Tosi kiva tietää, että täällä on vielä vanhojakin lukijoita matkassa! <3
Voi jumpe, kun he ovat ihania! Allergisoituneena voi vain ihastella teidän muiden mussukoita.
Allergia on kyllä ikävä vaiva. Minullakin on siitepölyallergiaa.
Ihaniahan nämä mussukat ovat, mutta osaavat kyllä joskus olla vähän ärsyttäviäkin. 😀
Onko teidän kisuliinit täysin sisäkissoja? Oletteko kokeneet sen hankalana? Itsekin haluaisin niin kovasti kissan, ja vaikka asumme maalla, menee vieressä autotie, naapuritaloja on ihan vieressä ja kaikki naapurit eivät pidä kissoista. Mietin voiko kissaa ”vangita” sisälle, onko se vastoin kissan luontoa… Olisiko sinulla kertoa positiivisia kokemuksia sisäkissan elämästä? Kiitos jos ehdit kommentoida : )
Nykyisin minusta suositellaan kissoja nimenomaan sisäkissoiksi. Tämä on arka aihe, joka herättää mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Aina tekee jonkun mielestä väärin.
Sisäkissan pitämisessä hankalaa on se, että kesällä pitää aina varoa ettei kissa livahda ulos. Ei voi yhtä vapaasti itse kulkea ja antaa ovien olla auki. Muuta huonoa puolta en asiassa näe. Kissa siitä tuskin kärsii jos sisällä on virikkeitä ja seuraa. Ja ainahan voi yrittää opettaa kisun kulkemaan valjaissa. Meidän vanhempi ainakin tottui tosi nopsaan. 🙂
Anoppi sai yllättäen ”perintökissan” kun viiksekkään omistaja menehtyi odottamattomasti. Koska anoppi asuu maalla ajateltiin että ilman muuta sisäkissasta tehdään ulkoilija. Muuten hyvä mutta karmea virhe ympäristön lintujen takia jotka olivat kymmenien vuosien ja sukupolvien aikana tottuneet ainoastaan koiriin pihassa eivätkä osanneet varoa tätä kamalaa petoa. :´( Nyt meillä kaikilla on kauhean huono omatunto tapetuista linnunpojista ynnä muista ja mietimme että voiko tehdä kissasta uudelleen sisällä olevan, tietysti siinä on sitten paljon enemmän työtä itselle…mikäköhän olisi viisain ratkaisu. Olemme koko suku koiraväkeä joten tämä kissan kanssa touhuilu on aivan uutta, ja myönnettävä on että pakkopullaa. Eläinrakkaita kuitenkin olemme emmekä haluaisi kissaa hävittääkään kun nyt vaikuttaa nauttivan elämästään.