Kun sisustus on rakas harrastus tulee väistämättä seurattua minkälaisia tuotteita ihmiset koteihinsa valitsevat. Mistä tuotteista nousee ns. kansan suosikkeja. Kokosin tähän muutamia omia huomioitani suomalaiskotien tämän hetkisistä suosikeista – tämä ei siis perustu mihinkään tieteellisiin faktoihin, heh. Ja keskityin nyt vain modernin tyylin edustajiin.
Suomalaiset tuntuvat pääosin arvostavan kotimaista muotoilua. Todella monet ovat ihastuneet Eero Aarnion tuotteisiin; Tuplakupla-valaisimia näkyy monen kodin ikkunalla ja Puppy-jakkarakin taitaa löytyä aika monesta lapsiperheestä. Itsekin pidän Aarnion tuotteista kovasti ja olen haaveillut suuresta Tuplakupla-valaisimesta jo vuosia. Puppy-jakkarahan meiltä jo löytyykin.
Myös Marimekon kankaat ovat suomalaisten suosiossa. Muutamia vuosia sitten ”Unikko”-kangasta näki ihan kyllästymiseen saakka joka paikassa. Nyt poimin kollaasiin ”Kaivo”-kankaan esimerkin omaisesti. Marimekon kankaat ovat varma ja ajaton valinta. Valitettavasti niistäkin näkee ihan liikaa kopioita.
Kopioista puheenollen, Arne Jacobsenin seiskatuolin innostamana löytyy monesta liikeestä edullisempia vaihtoehtoja kyseisestä tuolista. Tässä esimerkissä ovat Iskun ”Pepper”-tuolit. Tämä on minusta todella ikävä juttu. Itse ostaisin mielummin vaikka kirppikseltä pinnatuoleja tms. kuin ketjuliikkeiden halpoja seiskaimitaatioita. Mutta jokainen tekee tietysti omat valintansa.
Ikeasta löytyy myös monta tuotetta, jotka imitoivat klassikoita. Esimerkkinä tämä ”Knappa” valaisin, jota olen nähnyt todella monessa kodissa. Inspiraationa ovat taineet olla Le Klintin valaisimet. Onhan tämä kahdenkympin hintaan paljon edullisempi kuin parista sadasta ylöspäin maksava Le Klint. Mutta Le Klintit ovat paljon kauniimpia ja laadukkaampia! Niistä on iloa moniksi vuosiksi eteenpäin. Mutta ihmiset arvostavat eri asioita.
Näiden lisäksi on tietysti vielä erikseen ne blogisuosikit, joita vilahtelee monissa blogeissa. Ehkä voisin niistäkin miettiä omaa listausta.
Hmmm…mitäköhän muuta tähän listaan olisi voinut lisätä? Tuleeko sinulle jokin muu kansan suosikkituote mieleen?
Translation: I made a photo collage of the products that many Finns seem to love. Finns generally appreciate Finnish design, especially Eero Aarnio and Marimekko. Unfortunately, many of the ”imitation products” (like imitations of Aarne Jacobsen’s chairs or Le Klint lamps) seem to be very popular also in Finnish homes.
93 Comments
Veikkaisin, että todellisuus on aivan toinen suurimmassa osassa suomalaisia koteja. Vilkaisepa esimerkiksi myytävien asuntojen ilmoituksia: eiköhän siellä enemmän ole sitä pyökkiä ja kirsikkapuuta ja Sotkasta ostettuja kalusteita. Tuplakuplaan ei kaikilla todellakaan ole varaa. Ei siis anneta blogien tai pääkaupunkiseudun mieltymysten hämätä todellisuutta.
Jep, olet oikeassa. Tarkoituksenani oli kuvata modernin sisustusmaun omaavien sisustajien suosikkeja. Sellaisia tuotteita, joita näkee usein sen tyylisissä kodeissa. Olisi pitänyt ilmaista se vieläkin selkeämmin tekstissä.
Haa.
Meiltä löytyy Knappa, Kaivoa (tosin valkoinen kuvio valkoisella pohjalla) ja valkoisia aitoja seiskoja. Ollaan siis tavanomaisia, eikä haittaa pätkääkään, koska oikeasti tykkään noista kaikista. Ovat loppuen lopuksi kaikki eri tiloissa, osa eri kerroksissakin ja kotoa löytyy paljon muutakin -saatua, perittyä, löydettyä jne.
Tuplakuplaa tai puppya ei oo, ei tuu eikä tilata 😉
Tykkäsin ennen, mutten ehkä enää. Mieltymykset ovat menneet kai 1800-luvun talon myötä astetta pehmeämpään suuntaan. Tuplakuplaa mieluummin ottaisinkin kristallikruunun, ihan omaksi yllätyksekseni.
Eihän sen pitäisi haitatakkaan, että monella muilla on samoja juttuja. Ei minuakaan haittaa. 🙂 Pääasia, että itse viihtyy kodissaan.
Minullakin on viehätys Tuplakuplaan vähentynyt tässä vuosien varrella, enkä siitä enää ole yhtä kiihkeästi haaveillut kuin muutama vuosi takaperin.
Omistan itse noista vain Ikean Knappa-valaisimen. Pakko sanoa siitä sen verran, että en näe sen olevan mikään Le Klint -kopio, vaan mielestäni korkeintaan Le Klintistä vaikutteita ottanut valaisin. Olen ollut todella tyytyväinen omaani enkä pois vaihtaisi 🙂 Päivänvalolamppu sisällä näyttää muuten vielä entistäkin paremmalta!
Nuo Iskun tuolit sen sijaan ovat melkein täysiä kopioita Jacobsenin tuoleista, hyi olkoon. Aarnion tuotteista täytyy myös sanoa se, että ovat mielestäni ihan hirveän näköisiä eikä niitä tulla meidän kotona ikinä näkemään.
En tarkoittanut, että Knappa olisi Le Klintin kopio, vaan että sen suunnittelija on tainut inspiroitua Le Klintistä.
Minä arvostan Aarniota suunnittelijana, mutta ehkä vähän liikaa massatuotetaan tiettyjä hänen tuotteitaan.
En tarkoittanutkaan, että olisit väittänyt Knappaa Le Klintin kopioksi, tarkoitin että yllättävän moni mieltää Knappan Le Klintin kopioksi. 🙂
Mulla ei ole koskaan ollut noita – eikä tule. Vaikka ns. sisustusihmisiä olenkin. Toi tuplakupla on noista ”rumin”, samaan sarjaan laittaisin Block- ja Lokkivalaisimet ja oikeastaan kaikki Marimekon ja Vallilan kuosit. Terkuin Terhi
Makuasioita. 🙂
Vai olisko Knappan esikuvana sittenkin Norm 69 ja Pepperin Muurahainen? Mene ja tiedä, mutta itse kuitenkin erottaisin ”vaikutteiden saamisen” suoranaisesta ”plagioinnista”. Mun mielestäni nuo kun eivät ole ihan varsinaisia kopioita, ainakaan samoin kuin ne lukuisat ulkomaisissa nettikaupoissa myytävät kalliiden design-klassikoiden plagiaatit.
Mutta joo, mieluummin katselen vaikka näitä kaikkia, yhdessä ja erikseen, kuin sitä Mustarastaan mainitsemaa kasari-ysäri-sotkakakkaa, joka ”ihan aidoissa ja oikeissa” suomalalaiskodeissa jyllää, nimimerkillä asuntoilmoituksia tiiviisti seurannut! 😀
Niin ja meillä on pienin Tuplakupla (tupari/synttärilahja lasten toisilta kummeilta) ja Puppyt (Lasten toisilta kummeiltaan saamat nimiäislahjat). Ja Marimekkoakin tietty löytyy, lähinnä pyyhkeistä ja pöytäliinoista.
Ehkä se on katsojan silmässä, mitä Knappassa ja Pepperissä näkee. 😉 Tarkoitinkin juuri sitä, että ne ovat saaneet vaikutteita klassikoista, eivätkä ole sellaisia ”replica” tuotteita.
Meiltäkin löytyy tuosta listalta Puppyn lisäksi Marimekkoa. 🙂
Lisään vielä listaan KAIKKI Artekin huonekalut, no, yksi tai kaksi Artekin jakkaraa vielä menettelee jossain eteisessä. Mutta en ymmärrä miten joku voi laittaa kotiinsa jotain julkitilakalusteita. Ovat vielä lisäksi hirveän kalliita. Olin toissa päivänä hammaslääkärillä ja odotustilassa oli Artekin huonekalut, mm. nämä satulavyötuolit (vai mitä ne nyt on), ei voi kauheamman näköisiä kalusteita olla kotona. Julkisissa tiloissa ovat ok. Artekilta voisin ottaa ainoastaan Mehiläispesävalaisimen, en mitään muuta. Tosin sekin on liian kallis, en viitsi jostain Artekin nimestä maksaa noin paljoa. Terhi
Makuasiat taitavat olla niitä, joista on helpointa kiistellä (vaikka sanonta toisin väittääkin). 😉
Minä pidän kyllä Artekin huonekaluista, enkä miellä niitä julkisten tilojen kalusteiksi.
Samaa mieltä Artekista (ja Marimekosta). En haluaisi kotiini edes ilmaiseksi, sillä työskentelen juurikin julkisessa paikassa joka on kalustettu Artekilla ja sisustettu Marimekolla 🙂
Meillä ei ollut nuista Suvin esittelemistä tuotteista yhtäkään, vaikka Tuplakuplaa joskus himoitsinkin. Oikeastaan se on ihan hyvä, ompa meillä ainakin erilaista kun muilla 🙂 Uskon kyllä, että nuo ovat suosittuja monessa keskiluokkaa ylemmissä kodeissa.
Onnittelen itseäni, meiltä ei löydy noista mitään. Olenkin tarkoituksella vältellyt näitä ”joka kodissa” olevia ”design”-tuotteita. Uudella omakotitaloalueella myöskin asuvana lisäisin listalle Seppo Kohon Octon, se näyttäisi roikkuvan aika useassa olohuoneessa. Keittiöissä taas roikkuu Yki Nummen Lokki. Nämä tosin ovat hieman arvokkaampia kuin esittelemäsi tuotteet, mutta modernin tyylin kodeissa aika yleisiä.
Totuus tosin on oikeasti Mustarastaankin mainitsema etuovitodellisuus – jotain 90-lukua ehkä. Vaikka se näin sisustusblogimaailmassa muulta tuntuukin! 🙂
Octo ja Lokki -valaisimet tulivat minullekin mieleen tätä listausta ajatellessani. 🙂
Kuten muillekin tuossa ylempänä kommentoin, tarkoituksenani oli listata modernin sisustusmaun omaavien suosikkeja. Ilmaisin sen vähän epäselvästi… Jos kaikki tyylit lasketaan mukaan, ovat suosikit varmasti erilaiset. 😉
Hei,
Kyllähän aidosta design-tuotteesta tulee tietty fiilis, ainakin itselle kun sellaisen omistaa. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa maksaa niitä hintoja. En millään voi uskoa että kaikki jotka esim omistavat tuon Ikean valaisimen ovat marssineet kauppaan ostamaan Le Klint-kopiota vaan siksi että heidän mielestään tuo on kiva.
Täysin suorat kopiot ovat tietty vähän hävytön ja kurja juttu mutta pidän itse siitä että voit ”kopioida tyylin” edullisemmalla ja samantyyppisellä tuotteella.
Mitä noihin tuotteisiin tulee, meillä ei ole niistä yhtään eikä ole omaa tyyliä.
Varmasti on noinkin. Eivät kaikki edes välttämättä tunnista, mistä jokin tuote on voinut saada vaikutteita.
Meiltä ei löydy noista mitään. Aidot seiskat on, mutta ne vanhempani hankkivat jo 80-luvulla ja ovat olleet minullakin jo varmaan 15 vuotta. Laatu ja hyvä muotoilu kestää aikaa, joten ovat olleet aikoinaan hyvä sijoitus.
Lisäisin listaan ehdottomasti Lokki-valaisimen. Meidän asuinalueella useasta talosta näkyy sellainen pimeällä ikkunasta. Block-valaisin on tuttu näky, mutta lähinnä blogeista.
Pakko sanoa, että sisustus kiinnostaa kyllä nykyään paljon. Minusta asuntoilmoituksista ja kavereiden kodeista löytyy nykyään Suomestakin aika helmiä:)
On mahtava juttu, että ihmiset tuntuvat olevan niin kiinnostuneita sisustuksesta nykyään! Se on tosi hienoa! 🙂
Minullakin oli Lokki-valaisin mielessä – niitä on kyllä monella. Meilläkin. 🙂
Olen myös ajatellut aina, että tuo Ikean valaisin muistuttaa Norm 69:ä ja tuolia olen pitänyt Muurahaisen halpana kopiona. Tuota tuolia etenkin olen kovasti pohtinut ja huomannut, etten enää pidä kovinkaan tuoleista, jotka muistuttavat tätä mallia, vaikka designin ystävä olenkin. Jotenkin tulee niistä muurahaisista ja seiskatuoleistakin mieleen ne halvat mallit joiden jalat vääntyy jatkuvasti ulospäin. Harmi!
Aiempia kommentteja lukeneena täytyy vähän puolustella design innostustani. Kotoamme löytyy lokki ja artekin tuolit on hakusessa. Myönnän, että monet design huonekalut ovat kalliita, mutta mielestäni juuri nykypäivänä kestävän kehityksen polkua etsittäessä on hienoa, että on mahdollisuus valita laadukkaita tuotteita.
Klassikko huonekalut kestävät aikaa, sillä tiedän että ne eivät rikkoudu enkä kyllästy niihin. Tästä minulla onkin erinomainen esimerkki: löysimme taannoin lähisuvun autotallista Lisa Johansson-Papen valaisimen vuosikymmenten takaa, joka on joskus aikoinaan ollut jossakin sairaalassa ja jo monen ihmisen katossa. Ja edelleen se on upea ja toimii kuin uusi! Tänä päivänä valaisimen hinta-arvio pyörii 800e kieppeillä, voiko olla hienompaa kuin esineet jotka kestävät vuosikymmeniä moitteettomassa kunnossa ja nostattavat arvoaan. Eikä niihin edes kyllästy!
Olen aivan samaa mieltä! Minäkin arvostan designklassikoita, enkä varmasti koskaan kyllästy niihin.
Mahtavan löydön olette tehneet! 🙂
Iittalan ja Arabian astioita on varmasti, joka kodissa. Viime aikoina iltalenkeillä olen huomannut, Lokki -valaisin näkyy todella monessa ikkunassa.
Jep, aivan totta. Rajasin nyt kuitenkin nämä suosikit huonekaluihin ja valaisimiin.
Osuvia tuotteita olet kyllä osannut valita tuohon. Vaikka kaikkien suomalaisten kodeista ei tietysti noita löydy, niin taitavatpa suurin osa olla kuitenkin vähintään toivomuslistalla 🙂
En nyt ole varma liittyvätkö astiastot tähän kategoriaan, mutta luulempa että Teema-astiastoa löytyy jossain muodossa varmasti joka ikisestä kodista ;).
Teemaa on kyllä varmasti monella suomalaisella. Meilläkin. 🙂
Touché 🙂
Aika kipakkaa kommenttia herättää! Makuasioista ei voi (kuin) kiistellä.
Itse rrrrrakastan sekä Artekia että Marimekkoa ja olen valmis maksamaan hyvästä laadusta,
toimivasta ja kauniista designista. Varsinkin Artekissa miellyttää kotimaisuus,useat Marimekon tuotteet kankaita lukuunottamatta taidetaan valmistaa halvemman tuotannon maissa.
No,ovathan nuo Iskun tuolit,Ikean valaisimet,jakkarat,lipastot ym.aika lailla kopioita kalliimmista desing-huonekaluista. Ja kyllähän niitä Eero Aarnion Kupla-tuoleja myydään ihan selkeinä kopioina ulkomaisissa nettikaupoissa,noilla em.tuotteilla on kuitenkin eri valmistaja ja nimi.
Meiltä ei löydy kuin Marimekkoa 🙂 Monia muita designklassikoita sen sijaan löytyy.
Aivan varmasti löytyy sotka-masku-isku-asko-jyskiä suomalaisista kodeista,mutta se ei tainnut olla tämän postauksen pointti 😉
Arvasin, että tämä postaus herättää mielipiteitä. 😉
Minäkin pidän Marimekosta ja Artekista. Makuasioita nekin.
Kopiointi on todella ikävää ja loukkaavaa minusta. Toivottavasti replica-tuotteiden tekeminen saadaan jotenkin kuriin.
Joo, olisi kiva tietää mitkä ovat myydyimmät Suomi-design tuotteet.
Artekin jakkaraa on myyty ainakin paljon. Iittala/Arabian astioista Ruska ja Arctica on olleet myyntimenestyksiä.
Mariskooli löytyy myös useasta kodista (mututuntumalla).
Itse miettii välillä onko ostamallani tuotteella jälleenmyynti ja keräilyarvoa mahdollisesti myöhemmin. Harmittaa kalustelevykalusteet joita kotoamme löytyy, ei taida kestää perinnöksi lapsille kuten täyspuukalusteet. Monet sisustus klassikkotuotteet kiinnostaa, mutta hinta hirvittää. Tärkeintä minulle sisustusjutuissa on ulkonäkö/visuaalisuus/estetiikka ja sen perusteella valitsen niin merkkituotteet kuin halpiksenkin. Hintalaatusuhteen pitäisi olla kohdillaan. Ekologisuus ja eettisyyskin käy joskus mielessä. Taitaa olla niin että nämäkin valinnat tehdään tunteella ja perustellaan järjellä ;).
Joo, minultakin löytyy ainakin 7 mariskoolia. Olen sittemmin laittanut ne kaapin peränurkkaan, en vain voi sietää niitä enää ja just kun ne on ihan perusmassakamaa. Jossain vaiheessa käytin jopa sisustusesineenä esim. punaista ja mattavalkoista mariskoolia. Nykyään voi sanoa, että ”vihaan” niitä. Terhi
Iittalan kivi-lyhdyille on käynyt ihan samoin kuin mariskooleille, eli ovat peränurkassa 🙂 Terhi
Mulla on nyt Festivo-kynttilänjalkakausi (eri pituisia), joissa pallokynttilät. Taitaa olla myös aika monella muullakin???? Terhi
Noissa astioissa ja tuikuissa taitaa olla niin, että tietyt mallit nousevat aika ajoin pinnalle. Kannattaa säilyttää kaikki – vaikka nyt kyllästyttää, niin joskus voi olla taas toisin. 🙂
Knappan esikuvat taitavat olla Design by Frandsenin Sails ja Possini Euro Designin White Flower – toki yhtäläisyyksiä löytyy myös Le Klintin valaisimiin. Kopioksi en Knappaa silti kutsuisi, sillä se näyttäisi vain ottaneen vaikutteita muista valaisimista. Toisin kuin esim. Hobby Hallissa myynnissä olevat Aukusti-tuolit, jotka ovat lähes yksi yhteen kopio Hans Wegnerin Y-tuolista (ulkonäöltään, mutta eivät varmasti laadultaan).
Kopio vai alkuperäinen -keskustelu on vaikea. Olen itse aloittanut varmaan kolme kertaa aiheesta jutun kirjoittamisen blogiini, mutta kesken se on edelleen. On totta, että toisen työllä rahastaminen on rumaa (sitähän kopiointi on). Toisaalta, esimerkiksi tuo mainitsemani Y-tuoli on alkuperäisenä niin kallis (noin tonnin kappale), ettei siihen ole tavallisella designiin hurahtaneella sisustustusharrastajalla varaa. Itse toivoisin, että kauniita huonekaluja löytyisi myös kohtuuhinnalla – missä Ikea on tehnyt hienoa työtä – mutta jätettäisiin täydelliset kopiot tekemättä (inspiraatiota kai saa muiden töistä ottaa). Toivoisin myös, että designia saisi edullisemmin, mutta toki ymmärrän, että käsityö maksaa (yhden Y-tuolin valmistamiseen menee 12 tuntia, joten ei sitä ihan bulkkihintaan voikaan myydä).
Tarkoitinkin nimenomaan sitä, että Knappan suunnittelussa on otettu vaikutteita design-klassikoista. Minulle siitä tulee mieleen Le Klintin 172 valaisin. Mutta oikeassa olet, että se muistuttaa todella paljon noita mainitsemiasi valaisimia. 🙂
Olen samaa mieltä tuosta kopiojutusta. Minäkin toivoisin, että kauniita ja laadukkaita huonekaluja löytyisi kohtuuhintaan, mutta se taitaa olla mahdoton yhtälö. 😉 Ikea panostaa tuotteiden suunnitteluun, mikä on hienoa. Laadulla ei sitten aina ikävä kyllä ole niin suurta merkitystä.
tuleekohan Aarnion nykyisistä muovituotteista koskaan todellisia klassikoita, niin liukuhihnalta maestro niitä suunnittelee ja muovitehdas suoltaa. Itse tykkään oikeastaan kyseisen herran tuotannosta vain Juttu-jakkarasta ja Pirtti-tuolista (parin euron kirppislöytö, joka odottelee kunnostusta aitassa). Yki Nummen valaisimien uustuotanto tekee vanhoille klassikoille hallaa. Itseäni hieman harmittaa, että nykyään sitä samaa, omassa katossa roikkuvaa ja suvussa kulkenutta vintage-Lokkia saa kaiken maailman kodinykkösistä, bulkkiroinan keskeltä. Designia voi ostaa myös halvalla, meidän kodin kaikki Artekit, Tapiovaarat ja String-hyllyt ovat muutamien eurojen kirppis-huutokauppa-löytöjä 🙂
Minuakin vähän harmittaa tuo Lokki-valaisimen myyminen muun ”krääsän” keskellä. Meiltä löytyy vanha Lokki, joka pelastettiin eräästä pölyisestä kellarista monen muun kohtalotoverinsa kanssa. Siellä ne olivat saaneet lojua vuosia. :/
Tekisinpä minäkin tuollaisia löytöjä kirppiksiltä! 🙂
Minäkin haluaisin tehdä halpoja kirppislöytöjä! Mutta ainakin tunnetuimmat design-klassikot ovat myös käytettyinä hyvissä hinnoissa. Itse yritin viikonloppuna huutaa itselleni Jieldén lattiavalaisinta (hinta uutena n. 800 euroa) ja lopetin huutamisen 472 euroon (kaupat syntyivät aika paljon korkeammalla hinnalla, joka oli minulle liikaa). Seiska-tuoleista pyydetään Huuto.Netissä lähes samaa hintaa kuin uusista. Edullisesti myynnissä olen nähnyt oikeastaan vain Tapiovaaran Fanett-tuoleja: ne eivät kaiketi erotu design-klassikoiksi, vaan moni luulee vintiltä löytyneitä tuoleja arvottomiksi (ja vinteiltä niitä myös lötyy – tuolia valmistettiin aikanaan yli miljoona kappaletta)
Vaikka postauksessa käsitellään modernia tyyliä, en malta olla sanomatta tätä.
Minusta kaikkein rajuinta on plagioida kustaviliais-, biedermaier-, rokokoo- ja barokkityyliä. Näitä uustuotantohuonekaluja, joita näem kodeissa, tehdään Suomessa, Ranskassa ja Italiassa. Kirpputoriltakin joku saattaa erehtyä ostamaan antiikkina, joku onnistuu myös löytämään aitojakin.
Eihän näissä mitään tuotesuojaa ole enää, mutta olemme kai ohittaneet jo kyseiset alkuperäiset ajat. Perintokalleuksina ja museoista löytyy vielä alkuperäisiä.
Tästä aasinsiltana aiheeseen, kannattaa säästää designtuoteet, että jälkipolvet saavat ihastella aikakauttamme.
Näyttää kyllä siltä, että osa näistä tuotteista jatkaa suosiosta johtuen vielä kauan tuotannossa.
Olen samaa mieltä. 🙂
Knappat tulossa lastenhuoneisiin, Marimekkoa löytyy hillityssä määrin, Tuplakupla on. Knappat tulevat ihan sen vuoksi, että koko on sopiva JA käyvät hyvin yksiin juurikin tuon Norm69:n kanssa, joka tulee olkkariin. Le Klintistä ko. valaisin on mielestäni aika kaukana.
Seiskakopioista sen verran, että ovat kyllä kuin yö ja päivä istua, kopio ja aito. Haaveilin Seiskoista, mutta kun budjettia täytyy pohtia, päädyimme ennemmin ihan kokonaan toisiin, aitoihin, hieman edullisempiin tuoleihin kuin kopioseiskoihin.
Lokki-valaisin on ihan totta monessa kodissa, ja Johansson-Papen valaisimet ovat olleet pinnalla myös. Nämä poimitut asiat ehkä ennemminkin ovat listaa siitä, mitä meille ”myydään” tämän päivän kotina ja tyylinä. Enemmistön kodeissa lienee kaikkea mahdollista maan (Sotkan) ja taivaan väliltä. Ja niin pitääkin. Kukin toivon mukaan tekee kodista kodin ITSELLEEN, eikä muille. Kodissa viihdytään, eletään ja asutaan, vai mitä?
Jännä, että minusta tuo Knappa muistuttaa paljon enemmän Le Klintin 172:sta kuin Norm 69:iä. Ja eihän Norm edes ole niin kovin kallis, että sitä ”kannattaisi” kopioida…eikös se maksa alle satasen…?
Se on tietysti tärkeintä, että itse viihtyy omassa kodissaan. Tämä oli tarkoitettu ihan huumorimielisenä listauksena. 🙂
Meilläkään ei ole mitään noista eikä taida tullakkaan. Ja useimmista Artekin kalusteista mulle tulee mieleen ripariaikojen leimojen keräys sessiot jossain seurakuntien tiloissa ja nykypäivän hintalappu tuntuu hämmentävältä. Otaniemestä noita Artekin huonekaluja sai ottaa mukaan 2005 MM remontin alta muutettaessa. Eikä kelpuutettu niitä mukaan. Ehkä olisi kannattanut, jos ei muuten niin jälleenmyynti hinnan vuoksi. =D
http://torkkujat.blogspot.fi/
No voi hitsi, olisitte ottaneet mukaan vaan! 😀
Suomisoffa ja sotka. Siinä minun kotka. Voiko ihanampaa tuotetta olla kuin sotkan kirjahylly olohuoneessa täynnä mautonta krääsää ja matkamuistoja. Eikä unohdeta sinistä plyyshisohvaa rahilla tai tekonahkaista lepotuolia kallistusmekanismilla. Ihanaa ihanaa!
Jep jep. 😉 Se on sitten ihan eri tyyliä kuin se, mitä hain tässä takaa.
Pakko kommentoida Lokki-valaisimesta, joka on esiintynyt monessa kommentissa ja joka monen harmiksi(?) on päätynyt useaan suomalaiseen kotiin. Meillä on iso Lokki ja se on päätynyt keittiön valaisimeksi, koska on oikeasti todella hyvä valaisin. Toki Lokki on myös mielestäni kaunis esine, mutta ulkonäköä ja designstatusta paljon tärkempää on, että esine todella toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on suunniteltu.
Olen samaa mieltä. Minustakin se on todella hyvä valaisin. Ei minua ainakaan haittaa, että se on monessa kodissa, eikä se vähennä yhtään sitä kuinka paljon valaisimesta pidän. 🙂
Minusta suora plagiointi ainutlaatuisista tuotteista, kuten Aarnion pallo- ja kuplatuoleista ei ole hyvä juttu. Etenkin kun tuotteita hämäävästi mainostetaan aitoina. Mutta ruokapöydän tuolit nyt ovat pääasiassa tuotteita, joissa on 4 jalkaa, istuin ja selkänoja. Kaikki ovat vaikutteensa saaneet jostain. Erikoisemmistakin ns. design-tuoleista on vaikea sanoa kuka on kopioinut ja ketä, kun niin monella designhintaisilla merkeillä löytyy samansuuntaisia tuoleja: Galligaris, Kubikoff, Kartell, Vitra, Diesel jne. Voi vaikka katsoa, miten Kartellin Mr. Imbossible ja Dieselin Rock Chair ovat vaikuttaneet toisiinsa. Mutta tämä ei vielä nosta bloggareita ja muita barrikadeille, nehän on KALLIITA, mutta jos näitä aletaan myydä Iskussa ja Askossa, niin sitten on junttiuden huippua hankkia sellaista kotiinsa. No, kirkkaat polykarbonaattituolithan, joita löytyy jokaiselta designmerkiltäkin, ovat jo vallanneet Askot ja Iskut. Jännästi on myös suotavaa hankkia jotain Ikeasta, mutta jotain ei. On suorastaan designeteko, ottaa sieltä blogimatto ja paskahuussinkalusteet, mutta ei jotakin muuta. 50-luvulla suomen koteihin valui pikkuhiljaa vessa, jossa oli pytty ja allas, jossain vaiheessa joku on keksinyt allaskalusteet. Kuka matki ja ketä? Asuntomessuille alkoi nousta valkoisia taloja, nyt meidänkin kylällä kaikki uudet talot ovat valkoisia, ilman ikkunanpuitteita ja monella näyttää myös olevan tiheämmällä laudoituksella tehty harmaa raita siellä täällä seinässä. Vähän aikaa sitten kaikilla piti olla perinnetalo vanhansinisenä, vihreänä tai keltaisena. Ihminen on oppiva ja matkiva eläin, lähestulkoon kaikki valuu väistämättä ensin oppivilta koko kansan pariin. Ja sitten tulee taas uusi juttu. Mutta Lokki ei muutu kauniista rumaksi vain siksi, että sitä myydään design-alkuisten kauppojen sijaan myös Anttilassa??? Vai muuttuuko? Se kertoo silloin vaoin ihmisestä itsestään jotain 🙂
Minusta hinta ei tee tuotteesta design-tuotetta, vaan laadukkuus ja ajaton design, joka näyttää vuodesta toiseen ajankohtaiselta. Esim. Arne Jacobsenin tuolit (seiska ja muurahainen) on suunniteltu jo 50-luvulla ja kyllä minusta sen jälkeen niitä muistuttavat tuolit ovat ottaneet vaikutteita Jacobsenin muotoilusta.
Aika näyttää tuleeko muovituoleista tämän aikakauden designklassikoita. Philippe Starckin Kartellille suunnittelemat versiot taitavat kuitenkin olla niitä ensimmäisiä tuon tyylilajin edustajia.
Minä en ainakaan halua sanoa kenellekään mitä on ”suotavaa” hankkia Ikesta. Kirjoittelen vain omia mielipiteitä ja eihän kaikesta tarvitse olla samaa mieltä.
En tarkoittanut sitä, että Lokki olisi ruma nyt siksi, että sitä myydään Anttilassa. 😀 Minusta se ei vaan kuuluisi sinne halpisvalaisimien keskelle. Ei ole niiden kanssa kuitenkaan ”samaa sarjaa”. Pidän Lokki-valaisimesta paljon ja arvostan hyvää muotoilua ja siksi se ansaitsee minusta arvoisensa esillepanon.
Amen! Olen täysin samaa mieltä ylläolevan kommentoijan kanssa.
Esim. tuota Iskun tuolia en näe seiskan enkä muurahaisen kopiona. Vanerista taivutettuja metallijalkaisia tuoleja löytyy usealta eri valmistajalta, on löytynyt vaikka kuinka kauan. Vaikuttaita nekin ovat jostain saaneet niin kuin kaikki tuotteet saavat jostain vaikutteensa ja inspiraationsa. Törkeältä kopioinnilta näyttää mielestäni Etolan myymä kirkas muovituoli joka muistuttaa todella paljon Louis Ghost-tuolia.
Kaikilla ei ole varaa hankkia jotain designhuonekalua mutta onneksi samantyylistä kevyttä tuolia voi saada huokeammallakin hinnalla. Ei se vähennä minun muurahaistuolieni arvoa tai tärkeyttä minulle että joku ostaa kotiinsa tuolista inspiroituneita tuoleja. Naurattaa kun ihmiset ärsyyntyvät siitä että jostain tuotteesta tulee todella suosittu. Olen kuullut kommentteja että Block-valaisin on ollut ihana mutta ei sitä enää viitsi ostaa kun niin monella muullakin on se. Häh? Ostavatko ihmiset kotiinsa tavaroita tavoitellakseen erikoisuutta vai sisustaakseen kodista itselle viihtyisää?
Meiltä löytyy kollaasista Puppy-jakkara ja monia muita kollaasissa mainitsemattomia design-tuotteita. Ostan kotiini minua miellyttäviä tuotteita. Joskus designia, joskus kirpparilta ja toisinaan taas Ikeasta. Pyrin hankkimaan tavaroita meidän perheen tarpeidemme mukaan. Sama se kuinka monelta muulta se löytyy.
Meiltä löytyy Knappa ja Tupla Kuplat S- ja M-koossa 🙂 Ja kaikki kestäneet erittäin hyvin jo vuosien käytön. Ei se aina se hinta merkkaa onko joku laadukas vai ei..Tavaran kohteluhan/käsittelyhän sen määrää 🙂
Huonekaluista ja valasimista…Voisin lisätä listaan Block-valasimen..joka kyllä löytyy myös meiltä 🙂 Tosin ei sen takia että ”ku muillaki on” vaan suomalainen muotoilu <3 ja tykkään siitä jääkuutiomuotoilusta 🙂
Haaveilin vuosia Tupla Kuplasta M ja sain sen sitte hääpäivälahjaksi joku vuosi sitte ja hyvin on kestäny 🙂 ja S-koon sain yks kesä ihan vaan Rakkauslahjaksi mieheltä 🙂 Ja kumpiki valasin tarjouksesta ja ostopaikka NetAnttila, eikä kyllä oo yhtään himmentäny ostopaikka minun mieltymystä kyseiseen valasimeen 🙂
Block-valasinta kans haaveilin, ja minun mummo osti sen mulle sitte pari vuotta sitte 40v lahjaksi 🙂
Ja ei, ei minun tavarat tarvi olla nimekkäitten suunnittelijoitten, jos tavaran/huonekalun ulkomuoto miellyttää, hankin sen, oli se sitte Ikeasta, huuto.netistä, kirppikseltä tai muualta 🙂
Kopioinnista sen verran, että minun mielestä vaikutteita ottanu ei oo ollenkaan kopio, ei voi etes sanoa kopioinniksi mutta täysin samanlainen tuote, sen mie lukisin kopioksi. Onneksi Suomessa on kielletty kopioitten/piraattien myynti, ettei huolta että täällä myytäis kopioita 🙂 Ite en ainakaan ikinä oo törmänny Suomessa kopioihin..Ulkomaalaiset nettikaupat on asia erikseen..
Mukavaa viikonlopun jatkoa ja iiiisot rapsutukset teän molemmille kisuille 🙂
”Ja ei, ei minun tavarat tarvi olla nimekkäitten suunnittelijoitten, jos tavaran/huonekalun ulkomuoto miellyttää, hankin sen, oli se sitte Ikeasta, huuto.netistä, kirppikseltä tai muualta :)”
Samaa mieltä! Tuntuu monelle olevan kaikkein tärkein pointti se, että tuote on aitoa, nimekästä designiä!
Jep, minäkin olen sitä mieltä, että tuotteen ulkomuoto vaikuttaa hyvin paljon ostopäätökseen. Ei se, että se olisi kuuluisan suunnittelijan. Mutta kun ne taitavat suunnittelijat ovat niin lahjakkaita, että heidän tuotteensa sattuu usein miellyttämään omaa silmääni. 😉 Minulle tärkeää on myös se, että tuote kestää sukupolvelta toiselle ja säilyttää arvonsa.
Minulle ei taas ole kovinkaan tärkeää kaikkien tuotteiden kohdalla kestävyys/laadukkuus. Oma maku ja mieli muuttuu, vaikka kyse olisikin klassikoista. Etenkin lamput kestävät kyllä katosta riippuessaan, onpa hinta 20e tai 200e. Toki käyttöesineisiin kannattaa enempi panostaa.
Entäs sitten, jos tuotteen suunnittelija on kuollut jo viime vuosituhannella, niin täytyykö suunniteltua luomusta varjella maailman tappiin saakka, ettei vain kukaan sitä jäljittelisi..?? Huvittavaa.
Kuka ne älyttömät katteet käärii suunnittelijan oltua haudassa jo vuosisadan? Kaikki kunnia toki nimekkäille suunnittelijoille, mutta jotain rajaa silti sille paheksunnan määrälle, jos joku tuote on lähellekään samanlainen. 🙂
Löysin tämän blogin hiljattain ja lumouduin välittömästi ja luin kerralla jokaikisen postauksen. Kiitos paljon ihanasta, inspiroivasta ja tunnelmia herättelevästä blogista!
Mukava kuulla! Kiitos sinulle positiivisesta palautteesta! 🙂
Joskus haluan vähän herätelläkin ihmisiä miettimään juttuja.
Meillä on Tupla Kupla ja Kaivo -kankaasta tehdystä verhosta vierelle haaveilen ja siitä juuri kirjoittelinkin. Kovasti pidän suomalaisesta muotoilusta ja erityisesti tämän ajan loistavista suunnittelijoista, joista korkeimmalle arvostan Harri Koskista. Kommenteissa on vilahdellut paljon kauniita esineitä, joiden arvo säilyy ja kasvaa. Minäkään en kopioita ostaisi.
Terhin kommenttejalukiessani pohdin, mistä noin syvä inho kuitenkin melko eleettömiin ja suomalaisuutta ilmentäviin esineisiin. Niin vahva tunne, että kommentoiminen useaan kertaankin on ollut tarpeen. Minusta tärkeintä oman kodin sisustamisessa on, että nauttii ihmisten lisäksi niistä esineistä, joiden keskellä elää.
”Minusta tärkeintä oman kodin sisustamisessa on, että nauttii ihmisten lisäksi niistä esineistä, joiden keskellä elää.” Noin minäkin ajattelen.
On vaikea kyllä ymmärtää joidenkin niin hyvin vahvaa negatiivista suhtautumista suomalaiseen muotoiluun, mutta eivät kaikki vaan tykkää samoista jutuista. Ja sehän on vain hyvä. 🙂 On hienoa, että suomalaiset kuitenkin sisustavat innokkaasti ja monella eri tyylillä.
En vain yksinkertaisesti tykkää suomalaisesta muotoilusta, en ole oikeastaan koskaan tykännyt, liian pliisua makuuni. Enkä koskaan osta mitään ns. designia vain designen vuoksi. Mulla on aika itämaisvaikutteinen koti; tummaa puuta valkoisella höystettynä, uutta ja vanhaa, kelimjuttuja, itämaisia mattoja ja esineitä, vanhoja huonekaluja, joita kunnostettu jne. Sanoisin että sisustusmakuni on hyvin rohkea (ainakin ystävien mielestä)ja persoonallinen ja aika värikäs, kaikki kuitenkin hyvin maanläheisiä sävyjä. Liikaa huonekaluja ei kuitenkaan saa olla ja pikkuesineissä ym. sisustusjutuissa olen tarkka; less is more. En katso koskaan mistään sisustuslehdistä tai ohjelmista mitään juttuja vaan sisustan ihan oman mieltymykseni ja fiiliksen pohjalta. Kotini on ihan mun näköinen ja kaikki siellä olevat tavarat on sellaisia, joista oikeasti pidän. Kaipaisin suomalaisiin koteihin enemmän rohkeutta ja värejä, sekä ennen kaikkea rennompaa otetta, ei sisustaminen saisi olla ”vakava asia”. Ja ihan oikeasti sitä, että jokainen uskaltaisi toteuttaa omia mieltymyksiään, eikä tehtäisi vain sellaisia sisustuksia mitä sisustusblogit, lehdet ym. ovat pullollaan. Lopputuloksena kaikkien kodit ovat nyt lähes toistensa kopioita. Mutta ehkä kaikki sitten tykkäävät samoista jutuista, en tiedä. Terhi
Kun nyt näistä ns. dedignvalaisimista kerran on puhuttu, niin mun ehdoton lemppari on Verpanin Spiral-valaisin, hopeana. Sitä tuskin tulen koskaan hankkimaan, on niin kallis, että en raaski 🙂 Mutta tuo on SE mun valaisin. Terhi
En malttanut vielä olla kirjoittamatta mitä oikeasti tarkoitan sisustamista ”rennommalla otteella”. Usein näkee niin väkisin vääntämällä tehtyjä sisustuksia. Esim. vaikkapa sohvatyynyissä (tai koko tyyny) täytyy juuri tismalleen olla samaa väriä kuin esim. verhot/osa verhon värimaailmaa. Tai matosta tms otetaan jokin väri ja yhdistetään johonkin toiseen juttuun. Sisustetaan menemällä oikeasti väritilkun kanssa kauppaan. Lisäksi pienesineissä täytyy sitten olla samaa värimaailmaa. Eli hakemalla haetaan yhdistäviä tekijöitä. Otetaan esim. sisustus, joka on yleisilmeeltään vaikkapa harmaa, väripilkuiksi on hankittu vaikkapa pinkkiä/roosaa; on pinkit sohvatyynyt, huopa, kynttilöitä, jopa kukkaset, taulu jossa pinkkiä jne. Kenties tyylikästä, mutta niin tekemällä tehtyä ja niin läpinäkyvää, katsoja oivaltaa heti what´s the point. Värimaailman tulee tietenkin sopia yhteen, mutta sen voi myös tehdä ”huomaamattomalla” ja rennolla tavalla, niin ettei katsoja välttämättä edes oivalla miksi kaikki vain mätsää niin hyvin yhteen, hän vain ihailee upeaa kokonaisuutta. Kuten pukeutumisessakin, oikeat tyyligurut näyttävät usein siltä, että ovat aamulla lähtiessään vain vetäisseet puolihuolimattomasti jotain päällensä, ovat niin rennon, mutta samalla erittäin tyylikään näköisiä. Tosi asiassa kaikki palaset on tarkkaan harkittu, mutta katsoja saa vain vaikutelman upeasta kokonaisuudesta. Pukeutumisessa vaikkapa punaiset käsineet tai kengät ja laukku on mielestäni tosi tylsää. Sama koskee myös sisustamista. Toivottavasti tajuatte mitä ajan takaa:)
PS. Syy Artekin ym. ”vihaamiseen” (huom. edelleen sitaateissa) johtuu varmaankin siitä, että viime viikolla sisustin tuttavani asunnon (en ole mikään sisustussuunnittelija, sisustan vaan omaa kotia) hänen olemassa olevilla tavaroillaan. Kaikki mitä hänellä oli, oli Artekin kalusteet, Marimekon tekstiilit ym. yllä mainitua, revi siitä sitten… Oli vähän henkisesti raskasta sisustaa 🙂 Asunto on kuin joku virasto, mutta sanottakoon että tyyli sopii hänelle. Summa summarum makuasioista ei todellakaan voi kiistellä. Terhi
Tuo kuvailemasi huomaamattomalla ja rennolla tavalla sisustaminen on kovin vaikeaa (ihan kuten pukeutuminen niin, että näyttää tyylikkäältä JA siltä, että on vain vetäissyt jotain päälleen kotoa lähtiessään). Sinulla Terhi saattaa olla sisustamisen lahja, monella muulla meistä ei ole. Siksipä teemme helpompia ja varmempia valintoja.
Minäkin ihailen yli kaiken rennon huolimattomia koteja, joissa on suloisessa näennäisessä epäjärjestyksessä keskenään täydellisen erilaisia mutta täydellisesti yhteensopivia asioita. Itse en osaa sellaista toteuttaa. Sallithan tämän?
Hei
Kun muutin aikoinaan pois kotoa, ensimmäinen hankintani oli Alvar Aallon suunnittelema Artekin keittiönpöytä. Artekin tuoleja ja pöytiä näkee monilla, ehkäpä siksi että ne kestävät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Minun Artek pöytäni tosin muutti mummolle, kun se jäi pieneksi perheemme kasvaessa 🙂
Ikean kalusteista vaativammallekin sisustajalle tuntuvat kelpaavan Bestå-säilytyskalusteet. Lack-pöytä sopii paitsi edullisen hintansa myös kokonsa vuoksi lastenhuoneen kalusteeksi…
Yksi varma suomalaiskotien klassikko on Aalto. Keneltäpä ei löytyisi Aalto maljakkoa tai sen lukuisia versioita. Myös Arabian Teema astioita, Iittalan kartiolaseja ja kivi-lyhtyjä löytyy melkein jokaisesta kodista. Mariskooleja löytyy varmasti tänäkin jouluna monen joulupaketista 😉
Mainitsitkin jo postauksessa Marimekon tekstiilit. Marimekkoa ja Luhtaa löytyy monen kodista verhojen lisäksi myös lakanoista ja pyyhkeistä.
Meilläkin Artekin kalusteet ovat kulkeneet suvussa sukupolvelta toiselle. Se juuri on parasta! En kannata sellaista kulutusta, että muutaman vuoden välein uusitaan koko sisustus. :/
Aalto-maljakko on kyllä hyvä esimerkki suosikkituotteesta. Meiltäkin löytyy sitä monessa koossa. 🙂
no huh, eikö ikea kulje käsikädessä lokki/kodin1 kanssa. Miettikääpä myös iittalan tuikkuja mm. Muuto on tehny omansa tulitikku kololla, vaikutteita otetaan aina muilta, ei tee huonompia siltikään. Tai muodissa hyvä esimerkki isabel marantin kiilakorko lenkkarit, niitä on nyt joka merkillä. Laittakaa linkkiä jos tiedätte jonkun oikeasti persoonallisen kodin..
Väittikö joku, että Ikea olisi jotenkin parempi kuin Kodin1…? Hmmm…en ihan ymmärtänyt.
Toki kaikki ottavat vaikutteita toisiltaan. Innostavaa onkin välillä löytää jotain uutta. Siinä onkin haastetta nykymaailmassa, kun tuntuu että ”kaikki” on jo keksitty.
Tämän blogin koti on juurikin mielestäni persoonallinen. Toki moni muukin sisustaa näin, mutta ei se tee kodista ei persoonallista, jos joku muukin siitä tykkää.
Tässä kodissa mielestäni persoonallisen tekee ensisijaisesti se, että Suvi on käyttänyt kodissaan paljon isänsä tekemiä tauluja. Mielestäni selkeästi sisustus henkii näitä tauluja ja niiden tyyliä ja värimaailmaa. Eikö tämä juuri ole persoonallista? Jos joku muu tykkää persoonallisesta kodistasi ja haluaa sisustaa samoin, niin onko se sinulta tai persoonanallisuudesta pois? Persoonallinen ei ole aina vain erikoista tai harvinaista, niin kuin se yleensä mielestäni mielletään.
Seuraan vakituisesti (jo pidemmän aikaa) asuntoilmoituksia pääkaupunkiseudulla ja väitän, että asunnot ovat 80 – 90 % samalla kaavalla sisustettuja. Samaa tyyliä on todella paljon: samoja kalusteita, sisustusesineitä jne. ja valkoista valkoisen päälle, harmaata, mustaa. Vaikea edes erottaa asuntoja toisistaan. Sellainen pieni yksityiskohta minkä nyt olen pannut merkille ovat esim. tekstitaulut, niitä löytyy monesta kodista ”My home is where my heart is” yms (minusta ko. teksti on myös lapsellinen). Tiedän, että ovat nyt muodikkaita. Väitän myös, että kun joku on nähnyt ko. taulun tai jonkin muun esineen jossain blogissa/lehdessä, niin villitys leviää kulovalkean tavoin. Hyvänä esimerkkinä myös Ikean blogimatto. Eli ihmettelen vain onko todellakin niin monella suomalaisella niiiin samanlainen sisustusmaku? Ei voi olla!! Vanhojen ihmisten kämpät ovat asia erikseen, ne erottaa helposti; eivät ole ”stailattuja”. Epäilen, että ei vain yksinkertaisesti uskalleta revitellä ja toteuttaa omaa itseään, vaan sisustetaan niinkuin ”kuuluu sisustaa”, koska sisustaminen otetaan liian vakavasti ja pelätään toteuttaa omaa makua. Ehkä olen väärässä, ehkä en, en tiedä. Olettekos muuten huomanneet, että vaikkapa Hayn tarjotinpöytää tai Kartellin pöytää/tuoleja löytyy nyt myös hyvin monesta kodista. Kyllä blogeilla on selkeä vaikutus ihmisten sisustusmakuun. Lopuksi: mulle se on ihan sama, vaikka kaikkien kämpät ovatkin samanlaisia; eli rupeaa menemään jo tylsyyden puolelle, sori vaan, Tässä vain ihmettelen että MIKSI on näin. Terhi
Mulla ei ole paljoakaan mitään erikoista tai harvinaista (ei se ole sisustamisen pointti, että pitäisi olla mukamas jotain erikoista!), mutta massasta toki erotun. Mitenkään erikoinen ei kotini ole, mutta ei se kyllä normi blogikotikaan ole. Taas tuli tämä ”ei ole keneltäkään pois” -kortti/fraasi. Ei tietenkään ole!! Minulle on aivan sama millaisia ihmisten kodit ovat, pääasia että asukkaat itse siellä viihtyvät. Mutta saanen toki esittää tällaisessa julkisessa sisustusblogissa myös hieman toisenlaista, eli blogikodeista poikkeavaa koulukuntaa?? Terhi
Hei,
en jaksanut lukea kaikkia kommentteja läpi, joten en tiedä toiko joku jo seuraavan näkökohdan esiin.
Suuri (tarkoitan todella suuri) osa ihmisistä ei tunne design kalusteita/valaisimia jne. jolloin voisivar kaupassa tuotteita valitessaan tietää sen mahdollisesti olevan kopio jostain.
Itse olen vasta nyt alkanut tuntea joitain designklassikoita. Mutta niin valistunut en vieläkään ole, että esim. Ikeassa asioidessani tietäisin joka huonekalusta, onko niillä mahdollisesti olemassa designvastine. Joten jos sellaisia tulee ostettua, ei se ole mikään tietoinen valinta. Toisaalta, saattaisin tehdä siltikin niin, jos nimenomaisesti olisin esim. yli-ihastunut artisokkavalaisimen muotokieleen, mutta minulla ei olisi ikimaailmassa mahdollisuutta laittaa valaisimeen 6000-8000 euroa. Joten kotiini voisi päätyä vastaava tuote (kopio siis?). Mutta saisin omassa kodissani joka päivä nauttia valaisimesta, jota rakastan. Tiedä sitten olisiko se maailman suurin synti. Minulle valoa vai rahaa yllin kyllin sellaiselle taholle, jolla sitä varmasti jo on. (En edes tiedä kuka rikastuu jos suunnittelija on jo kuollut, mutta joku taho).
Sen verran haluan tähän kommentoida, että olen samaa mieltä, että suurin osa suomalaisista ei edes ole kiinnostunut designistä kodeissaan. Jos laittaisin esim.facebookkiin, että haluan Le klintin kattoon, niin saisin varmasti pelkkiä kysymysmerkkejä kommenttiosioon 🙂
Ihan totta, että kaikki eivät tunne design-tuotteita. En minäkään väitä olevani mikään asiantuntija. 😉
Mutta minusta on tosi epäoikeudenmukaista se, että joku näkee paljon vaivaa ja keksii kauniin ja laadukkaan tuotteen ja sitä sitten toiset surutta menevät kopioimaan. Mutta eihän maailma olekaan oikeudenmukainen… :/
Ehkä nykyään jo aika moni on enemmän tavaratietoinen blogien ja internetin ansiosta.. Mikäli puhutaan noista eri kaupparyhmien tekemistä ”seiskakopioista”, niin aika usein ne ovat ainoa edullinen ja suht moderni tuoli mitä liikkeistä saa. En usko, että kukaan, siis yhtään kukaan, joka haaveilee alkuperäisistä designtuoleista ostaisi noita kopioita ”alkuperäisen puutteeseen”. Ovathan ne jo istumismukavuudeltaan aivan erilaiset! Joten tässä nyt vain koitetaan vastata toisenlaisen käyttäjäryhmän tarpeisiin noilla ”kopioilla”. Itse en olisi opiskeluaikoina saatika vieläkään valmis maksamaan tuolista tiettyä summaa enempää vaikkakin tällä hetkellä haaveilen tietyistä ja todella suolaisista designtuoleista. Mutta kuten sanottu, vielä en koe talouteni saatika perheemme junioreiden olevan vielä kypsiä kalliimpiin jakkaroihin. Joita minä sitten vainoharhaisesti suojelisin pieniltä hampailta ja murjomisilta 😀
Sisustaa voi myös edullisesti. Itselläni ei ole mitään kovin kallista, mutta joku voi toki saada sen vaikutelman, että olisi käytetty enemmänkin rahaa sisustukseen. En edes halua ostaa mitään hirmu kallista, koska haluan elää muutakin elämää 🙂 Ei ole kovin kivaa, jos joutuisi vapaa-ajat istumaan jollain design-jakkaralla design-lampun loisteessa, kun muuhun elämään ei enää olisi varaa:) Mutta se toki pitää kyllä paikkansa, että ”halvalla ei välttämättä saa hyvää ja kivannäköistä” ja että ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”. Eli kannattaa itse kunkin punnita mikä on elämässä tärkeää. Terhi
Hmmm, joku mielummin laittaa rahansa sisustamisseen, joku toinen mielummin matkustaa, käy museoissa, teattereissa, konserteissa, kapakoissa, ostaa alkoholia, kenkiä, vaatteita, hajuvesiä jne…mie sen sijjaan mielummin pistän rahani just tuohon sisustamisseen ja mielummin istun sen mielusan tuolin ja lampun alla lukien sisustuslehtiä ja -blogeja, entä kuluttasin rahani mihinkään muuhun mitä mainittin, ja silti elän täysillä elämääni, voitko uskoa 🙂
Ja halvalla saa hyvvää ja kivannäköstä, jos on oman maun värisiä ja muotosia ne ”halvat” eli edulliset ostokset, ja nykypäivänä se ei ennää piä paikkansa ettei köyhällä olis vara ostaa halpaa…Euro päätti näin…sitähän se just köyhällä on, pakko ostaa halpaa ts. minun sanoin edullista ku ei oo varaa kalliisiin..Sitäpaitti, oli tavara edullista tai kallista, jos kohtelet sitä huonosti, mikkään tavara ei kestä iäisyyksiä…että käyttötavallaki on merkitys…luulempa että moni varoo esim. kallista tuolia entä edullisempaa herkemmin, ja näin ollen se säilyy pitempään mutta jos kohtelet tavaraa oikein, taatusti edullisempiki kestää pitkään 🙂 Kokemusta on 🙂
Ja minun mielestä värikäski voi olla tylsää, riippuen mistä väristä tykkää tai ei tykkää…kyllä mie ainaki kyllästysin kotona enkä viihtyis eli ois tosi tylsää kotona, jos meillä ois ihan hyvälläki maulla sisustettu värikäs koti koska en tykkää värikkyyestä just nyt 🙂 Tällä hetkellä tarvin elämään seesteisyyttä ja mistäpä sen helepompi ois alottaa muualtaki ko kotoa 🙂
Elämä on 🙂 Antaa kaikkien kukkien kukkia, oli ne sitte valkosia kukkia tai kirjavia 🙂 ja kyllä, virkistävvää lukea hieman erilaista sisustuskommenttia, silti vois hieman ymmärtää paremmin niitä, jotka ei halua kirjavaa kotia, mätsää ne värit tai ei 🙂
Ja kyllä, tykkään katella ja ihhailen toisten koteja, joissa on väriä ja kirjavuutta varsinki sopusoinnussa 🙂 Monta monta kymmentä blogikotia mullaki listalla joista ei väriä puutu 🙂
Tämähän oli Suvi mielenkiintonen postaus ku saapi näin paljon kommenttia 🙂 Hyvähyvä 🙂
Kaikki kukat kukkikoot, toki:) Halusin nyt vain hieman tuulettaa ja herättää keskustelua koskien mielestäni kovin jämähtäneitä ja usein pikkusievästi ja pomminvarmalla ”maulla” (= varovaisella) sisustettuja massablogikoteja. Minullakin on ollut joskus vuosia sitten hyvin hillityn ja hallitun värinen koti, sitten on ollut musta/valk. koti, tässä nykyisessä ”tyylissäni” olen viihtynyt jo noin 15 vuotta, enkä ole vielä kyllästynyt, rrrakastan hillittyjä värejä ja eri kuoseja. Lisäksi minulla on aika vähän tavaraa kodissani. Usein kodeissa (ainakin asuntoilmoitusten perusteella) on liikaa kalusteita ja kaikkea pikkusievää koriste-esineitä ym. krääsää. Itse asiaassa se juuri on suomalaisen sisustuksen suurin virhe, sisustaminen on mennyt tavallaan överiksi. Kalusteet ja esineet hukkuvat toisiinsa ja mikään ei pääse oikeuksiinsa. Kotini ei ole lainkaan mikään riemunkirjava, mutta ei toki aneeminenkaan. Nyt hyvää syksyn jatkoa ja joulun odotusta kaikille. Päätän kommentointini nyt tähän, muuten keskustelu jatkukoon ja hyvä niin … Terhi
Luin kommentteja lisää, ja juu, täytyy sanoa sinulle nimimerkki:
Lokki katossa Garavggioiden ja LeKlintien joukossa
että olen kyllä kanssasi harvinaisen samaa mieltä! Hyvä kirjoitus.
Kohta nämä blogimaailman gurut myyvät kilpaa huutonetissä Lokkeja yms. koska niitä myydään halpiskaupoissa. Ikeasta vielä, että melkein tekisi mieli selvittää (mutta ei, en tosiaan jaksa), löytyykö noille blogiesikuvien kotien hyväksymille Ikeatuotteille designvastine.
Minä en itse henk koht pidä monista suomalaiskotien design tuotteista, etenkään Eero Aarnion tuplakuplsta yms. vaikka herra itsessään on mitä herttaisin.:)
Myöskään Alvarin koivuiset vanerikalusteet tai Marikuosit eivät koskaan ole iskeneet.
Vastasinkin jo tuolla ylempänä tuolle mainitsemallesi kommentoijalle. 🙂
Ei minun tykästymiseni johonkin tuotteeseen vähene sen myötä, että sitä myydään Anttilassa tai että niin monet sen hankkivat. En tarkoittanut sitä ollenkaan.
Nämähän ovat ihan täysin makuasioita ja jokainen sisustaa kotinsa niin kuin haluaa. En usko, että kukaan bloggaaja haluaa sanella mikä on ”oikein ja väärin”. Kunhan nyt kirjoitan omia mietteitäni ja sisustelen kotia oman maun mukaan. 🙂
Suvi,
voisitko muuttaa tuon äskeisen viestin nimestä pois sähköpostiosoitteeni ennen kuin luukkuni täyttyy designfanien vihapostista. 😉
Kiitos.
Done. 🙂
Ihanaa, kun kirjoitit kopioista! Itse taistelen mieheni kanssa siitä, ettei meidän taloon tule tasan tarkkaan yhtään kopiota mistään tuotteesta.. jos jotakin tuotetta ei ole varaa ostaa aitona, niin ollaan ilman sitten. Mieheni mielestä aidon ostaminen on vain rahan haaskausta. Mutta minä pysyttelen kannassani..;) Sen takia tyydyn hyvin onnellisena kirpputorilta haalimiini pinnatuoleihin. Haha.:D
Minä taas ajattelen niin, että köyhemmilläkin on oikeus sisustaa kauniisti – ilman että rikkaammat (joilla on varaa siihen todelliseen designiin) halveksuu..
Linda: Sano miehellesi, että halpakopion ostaminen on rahanhaaskausta. 😉 Ne eivät kestä läheskään yhtä hyvin, eikä niillä myöhemmin ole jälleenmyyntiarvoa. Aito tuote kestää sukupolvelta toiselle ja sen arvo säilyy.
Ali: Ilman muuta jokaisella on mahdollisuus sisustaa kauniisti. Enkä todellakaan halua halveksua kenekään sisustusta! Mutta voihan sitä sisustaa ”aidostikin” kauniisti – nimenomaan esim. hyödyntämällä kirppiksiä.
Aika monesta kodista löytyy nykyään Ikean Maskrov-valaisin -niin myös meiltä.:-) Isompi versio sopii mielestäni kyllä katseenvangitsijaksi erityisesti korkeisiin tiloihin. Design tuotteista sen verran että ystävällä on iso tuplakupla ja hirmu usein pelottaa heillä kyläillessä että meidän villi 2v tyttö heittää siihen jonkun ja se menee sirpaleiksi. Eihän mitään toisten kodissa saisi tietenkään rikkoa, mutta ison tuplakuplan rahallisen arvon tietäen perässä seuraisi iiiso lasku.
Tuplakuplan herkkydestä särkymisen suhteen en tiedä, mutta sehän on muovia, eli uskoisin sen olevan aika kestävä vaikka kaatuisi. Joku paremmin tietävä voisi kertoa kestävyydestä ja tukevuudesta?
Itseä harmitti kovasti näiden Aarnion monien kauniiden valaisinten materiaali. Petyin kovasti, kun luulin niiden olevan lasia. Monet tuotteen eivät mielestäni sitten läheltä nähtyinä edes näytä niin laadukkailta, kuin noilla hinnoilla saisi olla. Lasisen pienimmän tuplakuplan voisinkin ostaa. Niitä vain ei ole.
Lukematta suurinta osaa kommenteista, tuli mieleen vain tuo Alvar Aallon toteamus, että hänen/Artekin huonekalut olisivat tavallisen suomalaisen saavutettavissa. Että se olisi ollut hänen lähtöajatuksensa. Mielenkiintoista ajatellen Artekin nykyhintoja.
Meillä on sukulaiselta saatu Knappa lasten huoneessa, Norm69 olohuoneessa, Lokki keittiössä, Block.. Vaikuttivat kivoilta ja oman maun mukaisilta. Toisaalta, huonekaluja 50-100 vuotta iältään, samassa tilassa. Ihan ovat kiltisti keskenään. Ai niin, Marimekon verhokin löytyy, Tuuli.
Eikös se ole tärkeintä, että viihtyy kotonaan, oli se sitten Sotkaa tai Artekia, kanssaihmiset?:)
Tara, tuplakupla ei mene sirpaleiksi – se on muovia.
Kiitos Suvi.
Jep, ei mee särki 🙂 Viime viikolla toinen kisuista päätti ”heittää” sen lattialle vaikka oli sinitarralla tasolla kiinni eikä tullu mittään, ei jälen jälkeä 🙂 ja vaikka oiski tullu, ei ois haitannu, itteppä laitoin sen kisujen juoksureitille 🙂
Meiltä löytyy alkuperäisestä listasta vain Marimekon kankaita eri muodoissa (Kaivo verhona, muita tyynynpäällisinä). Tuplakupla ja Lokki ovat mielestäni hyviä esimerkkejä desingtuotteista, jotka ovat kärsineet siitä, että niitä massatuotetaan – en ostaisi niitä enää omaan kotiini, koska samat lamput löytyvät jokaiselta naapuriltakin. Meiltä löytyy Kartellin Ge katosta ja haaveilen jostain Blocklampun tai Kartellin Bourgien tapaisesta tunnelmavalaisimesta, mutta odottelen vielä ”sitä oikeaa” :). Suomalainen design on mahtaa ja mariskoolit, kartiolasit, kivituikut ja teemat ovat mielestäni kauneimpia arkiesineitämme. Halvemman hintaluokan tavaroissa ei haittaa, jos niitä on kaikilla muillakin, mutta huonekalut, sohvat ja lamput ostan mieluiten niin, ettei tarvi katella samaa jokaisen kaverin tai naapurin luona vieraillessa ;).
Aa…kiitos tiedosta, Riina. Nyt ei tarvitse jännittää kyläpaikassa enää niin paljon.;)
Pakko minunkin kommentoida. Meiltä ei löydy edellisistä esineistä mitään, vaikka aikoinaan oonkin niistä pitänyt. Joku vaisto vaan on päässäni sanonu, et ne on tuotteita, jotka jokainen ”sisustaja” hankkii kotiinsa ja mä tahon, et mun koti on persoonallinen eikä mikään copypaste blogikoti.
Tuplakupla – kotiin, jossa arvostetaan sci-fi-seksileluja kunniapaikalla.