Monien suomalaisten rakastama klassikkokuosi Marimekon Unikko viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuotta. Maija Isolan vuonna 1964 suunnittelema kuosi koki uuden suosion 90-luvun lopulla, jolloin etenkin sinisävyiset Unikko-tuotteet olivat pinnalla. Tänä vuonna Unikkoa saa juhlavuoden kunniaksi uusissa väreissä.
Minusta tuntuu, että monet suhtautuvat Unikkoon jonkin asteisella intohimolla: sitä joko inhotaan tai rakastetaan. Itse en kokenut kovin vahvaa Unikko-hypetystä silloin aikoinaan, joten en voi sanoa, että olisin kyllästynyt Unikkoon. Unikko on itse asiassa kuulunut pienenä ripauksena keittiömme sisustukseen kaikki nämä vuodet sieltä 90-luvun nousukiidosta saakka; nimittäin kissojen ruokakupin alustana on Marimekon Unikko-tabletti. Ja on minulla pari pinkinsävyistä Unikko-tyynynpäällistäkin äidin kätköistä peräisin, ihan sieltä 60-luvulta saakka.
Uusista tuotteista minua viehättävät eniten nämä kollaasiin valitsemani hillityn väriset Unikot. Suosikkini on tuo tyyny, joka taitaa olla ihan ”nukkumatyynynpäällinen”; itse voisin sijoittaa tämän sävyisen Unikko-tyynyn oikein mainiosti meidän olohuoneeseen. Sopisi oikein nätisti vihreäsävyisen HAY:n Dot-tyynyni kanssa…
Miten on, ihastuttaako Unikko-kuosi?
—
Translation: Finnish design classic, Marimekko’s Unikko fabric celebrates it’s 50th anniversary this year.
Pics: Marimekko
34 Comments
Mulla on kyllä syttynyt himo tuohon unikkoon, etenkin keltaisena haluaisin sitä pienen palan johonkin. Kylläkään en ole niinkään elänyt tuota sinistä unikko-kautta, joten ehkä helpommin ihastuin siihen nyt. Toki tuo hillitympi väritys on myös mun silmää miellyttävä! 🙂
Niin se varmaan on, että jos ei ole kokenut Unikko-innostusta kovin vahvana, niin ei ole kehittynyt myöskään totaalikyllästymistä siihen. Minä voisin aivan hyvin kotiuttaa tuon kollaasin tyynynpäällisen jos se olisi sellaista paksunpaa, koristetyynynpäälliselle sopivaa kangasta. Pieni, hillitty ripaus Unikkoa voisi näyttää ihan kivalta. 🙂
Minulla meni liian kovaa Unikon kanssa sen ollessa pinnalla, joten vielä ei aika uudelleen tulemiselle ole kypsä. Pitäisikin etsiä ne vanhat Unikkom,ekot ja tehdä niistä tyynyliinoja, koska en enää osaa kuvitella Unikkomekkoa pukevani.
Enpä minäkään voisi kuvitella pukevani Unikko-mekkoa! 😀 Tai ehkä kyllä sellaisen uudenlaisen, joita oli Marimekon promokuvissa, mutta en sellaista kauttaaltaan Unikko-kankaasta olevaa. Mutta eikös olekin hienoa, että voit uudelleenkäyttää tuon mekkosi! 🙂
Meillä on vanha sininen Unikko-pöytäliina, jota käytän nykyään puutarhan pöydällä, mutta muuten kodissamme ei ole tuota kuviota nähty moneen vuoteen, enkä taida tehdä uusia hankintojakaan edes näin juhlavuoden kunniaksi 😉
Sininen Unikko sopii varmasti kauniisti puutarhaan tai terassille. 🙂 Kuosi on kyllä niin hallitseva, varsinkin suurina pintoina, että en ihmettele jos siihen kyllästyy. 🙂 Pieninä ripauksina toimii minusta parhaiten.
Unikko näyttää ja tuntuu kyllä kieltämättä pitkän unikottoman kauden jälkeen jälleen raikkaalta ja kivalta kuosilta! Varsinkin punainen unikko valkoisella pohjalla houkuttelisi harmaalle sohvallemme tyynynpäällisen muodossa! Täytyy melkeen lähteä kirppareita taas kouluamaan josko sieltä löytyisi valmis tyynynpäällinen tai kangasta ompelua varten.
Niinpä, minäkin ajattelin, että yksi tai kaksi Unikko-tyynynpäällistä voisi olla ihan riittävästi. 🙂
Unikko-kausi tuli, oli ja meni. Olen entinen Unikko-fani, mutta olen laittanut kaiken pois, eikä kaapit tai varasto pursua Unikko-verhoista, eikä siis mökillekään ole mitään vietävää. Harmi! 😀
Pidän kyllä edelleen Unikko-kuosista, varsinkin musta-valkoisesta, mutta se jää tulevaisuuden käytössä korkeintaan kukkaro-tasolle.
Noin taitaa olla aika monella, jolla oli vahva Unikko-kausi. Noh, jos on sattunut tekstiilit säilyttämään, niin niistähän voi pian saada taas vähän paremmin esim. kirppiksellä jos Unikko nostaa taas suosiotaan. Mutta tuskin toista niin vahvaa Unikko-villitystä enää tulee… 😉
Meiltä löytyy punainen unikkotapetti tyttären huoneesta. Tykkään!
Ai Unikkoa saa tapettinakin! En tiennytkään. Tytön huoneeseen sopii varmaan kivasti…
Kyllä Unikko kuosi on täälläkin ollut ja mennyt, eikä takaisin tule kuin korkeintaan pienissä määrin kuten keittiöpyyhe- kukkaro-linjassa! 🙂 Kauniita ne kuitenkin on, siitä ei mihinkään pääse! Mummolaan ja mökille ne mielestäni sopii vaikka suuremmassakin määrin, mutta ei meidän valkoiseen ja minimalistiseen kotiin ei ehkä oikein istu! 🙂
Pieninä, hillittyinä ripauksina minustakin Unikko on tyylikkäimmillään. Tai vaikka koristetyynyssä niin ettei koko kuosi näy edes yhdellä kertaa…
Joo, ei pursua kaapit eikä varastokaan unikkoa, ei todellakaan 😀 Ei ole ikävä tätä klassikkoa, vaikka kaunis onkin, mutta ei enää meidän kotiin 😀 Ei sitten missään muodossa 😉
Heh, hyvä että tiedät mistä tykkäät. 🙂 Jännä nähdä tuleeko minullekin joskus tuollainen asenne jotain tuotetta kohtaan… Ehkä Bourgie-valaisin voisi olla sellainen tuote minulle… 😉
Mulla löytyy Unikkoa lähinnä mustana ja harmaana verhoista, lepakkotuolista, pöytätableteista jne. Ja toi oli uusi ja ihastuttava tieto että Unikko on samaa vuosimallia mun kans:)
Kiva juttu. Sittehän Unikko sopii sinun kotiisi tuossakin mielessä. 😉
Toi ensimmäisen kuvan verho näyttää upealta! Meillä on miehen mukana muuttanut Unikko-nojatuoli, joten kai se silmä on Unikkoon tottunut, kun tuoli ei enää ärsytä samalla tavalla kuin aluksi. Tuolin voi bongata mm. täältä: http://aboutmissordinary.blogspot.fi/2014/01/tilannepaivitysta.html
Sisustaminen on joskus kompromisseja, mutta hienoa että olet ottanut miehesi mielipiteen huomioon. 🙂 Unikko-nojatuoli sulautuu taustan tapettiin niin sulavasti ettei pomppaa silmille kuin esim. valkoista seinää vasten.
Ysärin Unikko-villitys televisioineen ja kumisaappaineen jätti itselleni aivan valtaisan hylkimisreaktion ko. kuosin suuntaan. En pidä siitä, en näe enää sen hienoutta enkä ymmärrä miksi sen annettiin menettää arvonsa jokapaikan ryöstöviljelykuosina. Sinivalkoinen Unikko aiheuttaa eritoten kauhunväristyksiä, eivätkä uudet värivaihtoehdotkaan tunnu parantavan kammoa.
Voi niin olikin! En muistanutkaan, että Unikko-kuosia hyödynnettiin niin monessa tuotteessa! Unikko-tv ois aika villi! 😀
Meillä ei muuta Unikkoa ollut, kuin mustat verhot. Kauniin väriset, mutta kuosi ei enää juhlavuodesta huolimattakaan houkuttele. En niitä vielä mihinkään kiertoonkaan ole laittanut, enkä laitakaan, joskus ne voivat vielä ihan hauskoilta näyttää ja saatan ne vaikka mökille ikkunaan ripustaa:)
Järkevästi ajateltu. Ja voithan ommella verhoista vaikka koristetyynynpäällisiä jos verhoina kangas ei miellytä….
Jotakin unikkoa meiltä löytyy, pikkuverhoja, peltipurkkeja sekä yksi kippo 🙂
Ai niin, meilläkin on yksi Unikko-peltipurkki! Nythän sen muistin. 🙂
Eeeeiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!!! 😀
Yhdyn täysin Pippan kirjoitukseen; mikä lie nyrjähdys käynyt kun antoivat kuosin totaalisesti tilpehöörin uhriksi. 🙁
No niinpä. Vähän oli kyllä liian pitkälle tuotteistettu silloin aikanaan… 🙂
Tykkään tuosta uudesta Juhla-Unikosta.
Se on minustakin ihan kiva.
Mun pahimmat Unikko-överit jäi tekemättä, ja vaikka kuvio vähän kulahtanut onkin, niin tuo ensimmäisen kuvan verho on tosi kiva! Eli ehkä koen vielä Unikon uuden tulemisen 😀 sopisi terassille kivasti.
En ole minäkään kokenut Unikko-övereitä. 🙂 Verhona Unikko (tai oikeastaan mikä vain kuviollinen kangas) tuntuu omaan kotiin vieraalta, mutta kuvissa näyttää ihan kivalta.
10 vuotta sitten Unikkoa löytyi keittiöstäni jos jonkinlaisena verhona tai kappana, lähinnä sinisenä. Verhoiksi ei Unikko enää kelpaa, vaikka tykkään muutoin kuviosta kovastikin. Nyt kelpaa froteepyyhkeinä, uusina Unikko-mukeina (varsinkin tuo 50-vuotis kuosi keltainen), pussilakanoina, vahapintaisena meikkilaukkuina ja toilettipussukkana… Jotain on säästynyt 10 vuoden takaa, nimittäin useampi laukku ja meikkipussi, yksi hame ja peltipurkit. Marimekko on kyllä minulle muutakin kuin Unikko, tykkään useista näistä uudemmista kuoseista todella paljon, mutta Unikkokin pysyy listalla. Tuo villainen torkkupeitto olisi ihana….
Kyllä minullekin Marimekko on paljon muutakin kuin Unikko. Oikeastaan on aika yllättävää, että Unikko on niin suosittu (tai oli), kun ainakin nykyisin Marimekolta löytyy vaikka mitä muitakin ihanuuksia. Tulipa tästä mieleeni, että taitaa meidänkin kaapin perukoilta löytyä muutama beige Unikko-pyyhekin. Loppuen lopuksihan sitä löytyykin yllättävän paljon!