Kissan paikka ja sisusteluikävä

Teini-ikäisestä asti minulla on aina ollut kissa. Vuosien varrella on tullut huomattua, että kissalle on turha ostaa mitään ihanaa nukkumakoria, sillä kissa valitsee itse paikkansa ja omistajan on sitä hyvin vaikea määrittää. Mutta nyt on meidän Pehmis osannut valita oikein! Laitoin yhden kesäalesta ostamani Luhta Homen korin olohuoneen sivutason alle ajatuksella, että siihen voisi kasata vaikka sisustuslehtiä tms. Mutta meidän Pehmis omikin korin itselleen! Ja sehän sopii minulle. Niin suloisesti toinen siellä nukkuu. Kunnes kaivan kameran esille; sitten pitää lähteä karkuun. Kissat.

Minulla on ihan ikävä sisustelua! Sellaista kiireetöntä kotona hääräilyä ja tavaroiden pientä uudelleensijoittelua. Tuntuu, että viime aikona on ollut kaikenlaista muuta hässäkkää, eikä sellaiselle ole ollut tarpeeksi aikaa. Tänä viikonloppuna ajattelin sisustella ihan rauhassa.

Snapchatissa voi seurata hääräilyjäni (valk.harmaja). Alkuinnostuksen jälkeen koko touhu alkoi mietityttää minua ja mietin, että pitäisi löytää oma linja tuolle snäppäilylle. En aio kuvata siellä meidän arkea muuten kuin satunnaisesti pieniä pätkiä. Sen sijaan päätin, että lisään sinne silloin tällöin ”lisämateriaalia” blogipostaukseen liittyen. Nyt seuraavaksi käyn kuvaamassa tähän postaukseen liittyvää materiaalia ja se on näkyvillä Snapchat-profiilissa tästä eteenpäin sitten seuraavat 24 tuntia. Nähdäänkö siellä?

—

Translation: I’ve had a cat since I was a teenager and I have learned that it is no use to buy a sleeping basket for a cat, since cats sleep where they want to. But this time I was lucky, since our Pehmis-the-cat chose to sleep in the lovely basket that I bought from summer sale. I don’t mind at all. But as soon as I took out my camera, she took off.