Olen miettinyt jo pidemmän aikaa erästä aihetta, josta haluaisin teille kirjoittaa. Olen epäröinyt ja miettinyt osaanko asettaa sanani oikein, sillä en halua loukata ketään. Sitten huomasin, että bloggaaja toisensa perään olikin miettinyt ihan samoja asioita kuin minäkin ja näistä mietteistä olen viimeisimpänä lukenut Hertan ja Tiiun blogeista. Joten ehkä minäkin uskallan avata ajatuksiani bloggaamisen aitoudesta.
Olen blogannut kohta yhdeksän vuotta. Tänä vuonna, vuonna 2017, olen kokenut ensimmäistä kertaa epävarmuutta oman blogini suhteen. Tähän saakka kirjoitin blogia luottaen omaan tekemiseeni ja innostuen uusista haasteista, joita minulle tarjottiin. Mutta jokin muuttui vuodenvaihteen tienoilla. Minusta alkoi tuntua, että omat arkiset, pienet jutut eivät enää riitäkään. Kuvien täytyy olla vieläkin upeampia. Tekstin täytyy olla mukaansatempaavaa ja herättää keskustelua. Postaus siitä, että ”ostinpa ihanan kukkakimpun” ei enää riitäkään. ”Itsestäänselvyyksiä” blogi pullollaan. ”Ei saisi postailla niin usein, sillä laatu korvaa määrän”.
Tästä blogiahdistuksesta kimposi ajatukset Ihana hetki -postauksiini sekä arkisiin resepteihin, joita aion jakaa blogissa (näistä kirjoittelin ”Luvassa vuonna 2017-postauksessa”). Kaipasin jotain uutta haastetta, joten loin niitä itselleni. Silti epävarmuuden tunteet jyystivät mieltäni. Halusin tehdä jotain positiivista, joten ehdotin meidän pienessä bloggaajaryhmässä ideaa kommentointikampanjasta, joka olikin tosi kiva piristys näiden ajatusten keskellä. Kuinka paljon mukavat kommentit toivatkaan iloa – ja niin pienellä vaivalla!
Blogiahdistukseni myötä olen miettinyt paljon myös omaa suhdettani bloggaamiseen ja siihen miksi bloggaan. En enää ajattele, mitä haluaisin blogillani saavuttaa, sillä koen että olen saavuttanut jo monia haaveitani ja olen niistä todella kiitollinen. Ennemminkin mietin mitä haluan blogillani viestiä. Toivoisin blogistani välittyvän ennen kaikkea aitous ja rento tunnelmallisuus. Asumme oikeassa kodissa, emme lavastuksessa ja sen toivon näkyvän kuvissani myös silloin, kun toteutan sisustusstailauksia, jotka ovat suuri intohimoni.
Intohimo sisustamiseen on juuri se, joka ohjaa bloggamistani vahvimmin. Sisustaminen ei ole päätyöni, eikä blogini ole referenssisivustoni. Rakastan sisustamista ja erilaisten tunnelmien luomista. Rentoudun, kun saan häärätä kotona ja uudistaa sisustusta pienin (tai joskus suuremminkin) keinoin. Inspiroidun valtavasti sellaisista sisustuksista, joissa yhdistyvät ajattomuus, rentous ja kodikkuus. Blogini on ainoa kanava, jota kautta voin ilmentää sisustusinnostustani. Blogiini haluan tallentaa etenkin niitä pieniä sisustusvinkkejä, joita moni saattaisi pitää itsestäänselvyyksinä. Harva meistä kuitenkaan koko ajan rakentaa tai remontoi, joten ne pienet vinkit ovat juuri sellaisia, joita on helppo soveltaa kotiin kuin kotiin.
Olen myös miettinyt paljon sitä miten bloggaaminen on muuttunut vuosien varrella. Minun on myönnettävä, että olen aika harmissani mikäli bloggaaminen muuttuu aina vain ammattimaisempaan suuntaan, jolloin spontaanius ja aitous kärsivät. Olisi sääli jos blogataan vain yhteistöiden innostamana ja muu sisältö on vain pakollista täytettä. Haaveilin aikoinaan, että bloggamisesta tulisi minulle työ – tuo haave on toteutunut. Mutta oivalsin sen olevan sivuseikka. En voisi kirjoittaa blogiani vain siksi, että se on työtäni. Haluan tehdä tätä blogia, koska se on kivaa ja pidän valtavasti siitä mitä teen. En postaile 4-5 kertaa viikossa siksi, että säilyttäisin korkeat lukijamäärät, vaan siksi että minua huvittaa.
Minulle on myös tärkeää kuunnella teidän, blogini lukijoiden toiveita. Sain palautetta siitä, että blogissani ei pitkään aikaan ole ollut arvontoja. Siitä havahduin itsekin tähän seikkaan; alkuvuosina järjestin arvontoja usein blogissani. Kaipaan niitä itsekin, joten päätin tehdä asialle jotain. Otin yhteyttä muutamiin yhteistyökumppaneihini ja ilokseni voin kertoa, että kaikki lähtivät mielellään mukaan järjestämään Valkoisen Harmajan kevätarvontoja (ilman kaupallista yhteistyötä). Haluan palata muutaman askeleen taaksepäin ja tuoda blogihistoriani kivoja juttuja takaisin. Välillä tekee ihan hyvää pysähtyä ja miettiä miksi tätä tekeekään. Tuulettaa omia ajatuksia ja keksiä jotain uutta, tai palata juurilleen – pääasia on, että tekee sitä mikä tuntuu hyvältä.
34 Comments
Blogien taso on noussut kyllä todella huimasti! Sinulla on vielä pidempi historia tämän puuhan parissa, mutta omat kuusi vuottakin on jo sen verran pitkä siivu, että voi jo vähän arvioida suuntausta 😀 Minäkin painin monesti sen asian parissa, että sisällön pitäisi olla aika todella laadukasta, informatiivista tai inspiroivaa, ja sitä pitäisi toki olla tarjolla useampia postauksia viikossa. Tähän on todella vaikea päästä, tai ainakaa itselläni ei aika riitä olla tekemässä jatkuvasti isoja muutoksia kodissa tai muuten jotakin niin isoa että se ylittäisi nämä vaatimukset joita koen että blogeille nykyään on. Olen siis jatkanut sitä linjaa, että välillä postaukset ovat hyvinkin ”arkinen tervehdys”-linjaa. Tästä sain kyllä taannoin palautetta, että ne ovat lukijoiden ajan hukkaamista, mutta minkäs teet. En haluaisi aivan vaietakaan, koska tykkään postailla edes jotakuinkin säännöllisesti, vaikkei kovin mahtavaa sisältöä ihan jokaiselle kerralle olisikaan.
Minusta sinulla on hyvä tyyli, ja ihailen aktiivista postaustahtiasi. Jatka vaan samaan malliin! 🙂
Bloggaamisen ei pitäisi olla velvoite, vaan sitä pitäisi tehdä ilosta. Kirjoittaa juuri siitä, mitä sillä hetkellä haluaa jakaa; olipa se sitten arkinen tervehdys tai pitkä remonttipostaus. Minä ainakin tykkään tosi paljon lukea juuri sellaisia arkisempia juttuja ja ihastella kotoisia sisustuksia – kuten sinun blogissasi onkin. 🙂 Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta jos itse säilyttää innostuksen omaan tekemiseen ja kirjoittelee siitä mistä itse innostuu, niin täytyy vain luottaa siihen, että se välittyy myös lukijoille ja todennäköisesti samanhenkiset ihmiset innostuvat juuri samoista jutuista. 🙂 Eikä oteta paineita postaustahdista – kirjoitellaan silloin kun huvittaa. 🙂
Ihana, että tästä puhutaan. Sun blogi (ja snäppi <3) on musta elämänmakuisia ja inspiroivia. Mutta moni muu blogi on käynyt todella tylsäksi, koska niissä ei ole mitään tarttumapintaa. Kauniita kuvia joo, mutta siinäpä se.
Kiitos Sipe! 🙂 Välillä tuntuu, että omat jutut on ihan tylsiä, mutta onpa kiva kuulla että arkisemmistakin jutuista ja näistä samoista nurkista löytyy vielä kiinnostavuutta.
Olen uskollinen blogisi lukija, tykkään sistustyylistäsi. Voisitko ajatella kuvaavasi ja sisustavasi enemmän myös muita talonne huoneita kuin olohuonetta ja makkaria? Pieniä vinkkejä tai käytännöllisiä ratkaisuja eteiseen, kylppäreihin, kodinhoitohuoneeseen yms.
Liikaa paineita ei minusta bloggaajan kannata ottaa, minä lukijana tykkään myös kevyistä ja arkipäivän postauksista. Kivaa kesän odotusta 🙂
Samaa minulta on toivottu ennenkin ja silloinkin vastasin, että sisustelen pääasiassa olohuoneessa ja makuuhuoneessa, jolloin ne luonnollisesti näkyvät blogissa enemmän kuin muut tilat. En voisi alkaa sisustella muualla vain siksi, että saisin sisältöä blogiini. 🙂 Mutta tietysti mielellään itsekin kuvailee eri kuvakulmista välillä. Hiljattain postailinkin eteisestä sekä molemmista kylppäreistä (linkit alla). Kodinhoitohuoneessa on taas aina niin hirveä pyykkikaaos, että ei siellä oikein voi kuvailla. 😀
https://www.valkoinenharmaja.fi/pastellin-savyja/
https://www.valkoinenharmaja.fi/konjakin-savyt-sisustuksessa/
https://www.valkoinenharmaja.fi/lundia-system-kylpyhuoneessa/
Hyvä aihe. Luin vanhempainvapaani aikana (2vuotta) tiiviisti erilaisia blogeja ja pidin yllä omaa pientä blogiani ihan oman viihtyvyyteni ja tekemisen puutteen (ne päiväuniajat..) takia. Kun palasin työhöni, jäi blogikin. Mutta niin jäivät kaikki muutkin blogit. Olin niin ahdistunut siitä pinnallisesta, muka-täydellisestä ja luksustuotteilla vuoratusta blogielämästä, että helpotuin lopetettuani. Saatoin sortua shoppailemaan blogeissa esiintyviä asioita, kokea, että jokin juttu olisi ehdottoman tarpeellinen tai että kuuluisin johonkin ryhmään jne. Pian sekin tarve loppui. Ei ollut enää omaa vertaisryhmää, missä raportoida ostoksista ja saada tukea ja kannustusta, kuinka ihanan valinnan olinkaan tehnyt. Nykyään seuraan instagramin kautta useitakin bloggaajia, mutta harvoin käyn lukemassa blogikirjoituksia. Elleivät ne nyt sitten kiinnosta aiheen perusteella, kuten nyt.
Myönnän, etten jaksa liian hiottuja sisustuksia ja asuja vieläkään, mutta instassa ne on helppo ohittaa nopeasti. Oma fokus kuvissani, joita julkaisen instagramissa (se on nyt blogin korvike), on yleensä luonto. Olen luopunut täysin selfie-kuvista enkä julkaise usein materialistisia kuvia. Jos julkaisen, tunnen oloni hieman vaivautuneeksi. En nyt sano kokeneeni ns. herätystä, mutta omalla kohdallani olen huomannut kaipaavani yksityisyyttä, yksinkertaisuutta ja irtaantumista materian esittelyistä. Rakastan toki yhä kauniita asioita, olen turhamainen kuin ennenkin, mutta se ei ole tärkeää. Siis sen esittely muulle maailmalle. Toki muut saavat tehdä niin, mutta itse voin sanoa vapautuneeni siitä pakosta. Alkuun se oli kivaa, mutta jotta pystyi tekemään kiinnostavia postauksia, piti olla jotain ”uutta”. Nykyään mietin sitä, millaisen kuvan annan itsestäni julkaisemillani kuvilla ja olen tyytyväinen. En hae koko ajan suosiota tavaroiden kautta.
Tsemppiä:)!
Ymmärrän pointtisi hyvin! Koin vähän samanlaista ahdistusta, kun kirjoitin ensimmäistä blogiani, joka painottui enemmän tyyliin ja asuihin. Kun aloin blogata omasta intohimostani, eli sisustuksesta, en enää hävennyt bloggaamista samalla tavalla ja koin, että olin löytänyt minulle luontevan ilmaisukeinon. Fokukseni ei ole ostamisessa (vaikka tietysti teen pieniä hankintoja kotiin silloin tällöin), vaan sisustamisessa, tunnelmien luomisessa ja valokuvaamisessa. Niistä minä inspiroidun. Ja kun ikää tulee enemmän, lakkaa välittämästä siitä mitä muut ajattelevat itsestä. 🙂
Kiva kirjoitus ja tuoreena bloggaajana tunnistan itsessäni myös saman paineen jota bloggaaminen helposti aiheuttaa. En ole kuitenkaan samaa mieltä siitä, että ammattimainen blogi ei voisi olla täysin aito. Minusta se on aika ikävästi sanottu. Itse nimittäin bloggaan sekä ammatikseni että harrastuksekseni. Blogi on ikään kuin osapäivätyö ja koitan tehdä siitä laadukkaan ja ammattimaisen aitouden kärsimättä. Minusta sinun blogi on hyvä esimerkki aidosta ja ammattimaisesta blogista:) Aitoutta tuo blogiin se että pitää sen sopivalla tavalla ”tavallisena” ja sisällyttää aiheisiin henkilökohtaisia aiheita joita ei ole siloteltu. Tänään juuri julkaisin postauksen jossa kerron blogin ja somettamisen aiheuttamista paineista ja kateudesta.
Kyllä minustakin ammattimainen blogi voi olla aito. Olen vain huolissani siitä suuntauksesta, että kaikki kuvat ylistailataan ja joka toinen postaus on yhteistyöpostaus.
Olen samaa mieltä, että blogin on hyvä olla sopivasti ”tavallinen”, jolloin siihen on helpompi samaistua.
Kävin lukemassa sinun kirjoituksesi! Hyviä pointteja! Aika hurjaa, että seuraajia hankitaan epärehellisin keinoin Instagramissa… :/
Tosi hyvä kirjoitus, ja olen samaa mieltä about kaikesta. Aitous ja rentous inspiroi ehdottomasti viilattuja ja vimosen päälle stailattuja kuvia enemmän – jälkimmäisiä on toki kiva katsella, mutta ensimmäisessä on kuitenkin loppujen lopuksi paljon enemmän tarttumapintaa. Tässä nykyajan kuvatulvassa väkisinkin turtuu liialliseen editointiin, tästä on alkanut tulla vähän ontto fiilis.
Monella tapaa blogien ammattimaistuminen on hyväkin asia, mutta minustakin olisi sääli jos blogeista katoaa tätä myötä kaikki aitous ja spontaanius. Olen itsekin vähän hakenut sopivaa linjaa pohtiessani näitä juttuja, olisiko se sitten kenties jonkinlainen yhdistelmä molempia puolia. Tietynlaisesta spontaaniudesta en kuitenkaan voisi koskaan luopua ja elämän pienien ilojen (kuten vaikka niiden kukkien) kuvailu kuuluu blogiini – kirjoitan siitä mistä innostun ja ilahdun, olkoot se sitten pieniä tai isompia asioita. Aito meininki ennen kaikkea. Toki välillä sitten on ihan kiva kirjoitella asiapitoisempaakin, ettei ihan pelkäksi haihatteluksi mene…
Näin juuri. 🙂 Minunkin piti tällä viikolla postailla ihan muita juttuja, mutta päädyinkin sitten julkaisemaan nämä postaukset. Ja yhtään en vielä tiedä mitä ensi viikolla postaan. Viikonloppuna kuvatessa se sitten hahmottuu. 🙂
Kauniita kuvia katselee mielellään. Mutta jossain vaiheessa liiasta kauneudesta tulee jotenkin onttoa ja tylsää. En osaa selittää miksi. Onko se sitten niin, että juju piileekin pienessä epätäydellisyydessä, joka lisää kiinnostavuutta…?
Hyvä kirjoitus Suvi, olen kanssasi samaa mieltä! Vaikka toki mielelläni katson upeita viimeiseen asti stailattuja koteja, aitous jää usein puuttumaan ja näin ollen myös fiiliskin jää kylmäksi. Näin ei voi sanoa sinun blogistasi tai kuvistasi, aitous välittyy ja siksi blogisi suosikkeihini kuuluukin.
Omaa blogiani kirjoitan samoista syistä kun sinä, koska se on kivaa ja tykkään siitä! Pidän sisustamisesta ja valokuvaamisesta, tykkään myös käsitöistä ja ruuasta ja siksi blogistani löytyy tätä kaikkea. Kirjoittelen ennen kaikkea omaksi ilokseni, mutta mikäli joku blogistani inspiroituu, on se mahtavaa! 🙂
Kiitos Piia ihanasta palautteesta! <3 Oikein mielelläni luen sinunkin blogia. 🙂
Kaiken blogiammattimaisuuden keskellä toivon, että muistettaisiin se miksi alunperin blogin aloittikaan. Olisi kamalaa jos se alkuperäinen innostus katoasi ja bloggaamiseen jotenkin leipääntyisi. Loisi sisältöjä vain yhteistyökumppaneita varten, ei lukijoita varten. Sitä kehityssuuntaa pelkään. Mutta onneksi nykyään on niin paljon blogeja, joten jokainen varmasti löytää niitä omia suosikkejaan. 🙂
Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja lukijoilta. Kuten Sipe kirjoitti ”sinun blogisi ja snäppisi ovat elämänmakuisia ja inspiroivia”. En ole itse blogin tekijä vaan pelkästään lukija. Luen muutamia aktiivisemmin ja jokusia silloin tällöin. En sijoita itse sisustamiseen paljoa rahaa, mutta haluan silloin tällöin pienillä hankinnoilla pysyä trendeissä mukana. En tiedä, mistä teille bloggaajille muodostuu noin suuria paineita laadun tai sisällön suhteen? Emme me tavis lukijat edes huomaa niitä pikkutarkkoja ”viilauksia” joista mainitsit, emme tarvitse 100% täydellisiä kuvia, koska emme osaa arvioida edes niitä. Minusta tuntuu, että ne kohderyhmät ovat kaupallisia arvioijia tai sitten ns.kilpailevia bloggaajia? En tiedä? Minusta kaupallinen yhteistyö on ok, mikäli se kulkee bloggaajan ehdoilla eikä kyseisen tuotteen tai yrityksen myynnin edistämisen.
Toivon, että kuuntelet intuitiotasi ja teet sellaista sisältöä kuin sinusta parhaalta tuntuu!
Olen huomannut myös, että mitä enemmän kanavia muodostuu niin sitä vähemmän lukijoilla on aikaa viettää blogien äärellä ja mahd.vielä kommentoida, koska on niin monta kiinnostavaa blogia tai instagramia tms mitä seurata. Kanavien määrä vaikuttaa myös siihen, että haluttu tieto halutaan saada nopeasti, mikä on harmi ja havaittavissa oleva ilmiö!
Aihe herättää paljon ajatuksia ja oli hienoa, että otit tämän esille. Toivon sinulle hyviä hetkiä blogisi parissa, joka seuraa aikaa ja on inspiroivan elämänmakuinen <3 olette ihana perhe!
Voi kiitos! <3
Omasta puolestani voin sanoa, että minun blogini suurin kriitikko olen minä itse. 😀 Itse aiheutin itselleni nämä fiilikset, joita postauksessa kuvailin. Onneksi minulla on vertaistukena oma bloggaava siskoni, jonka kanssa olen saanut ajatuksiani purkaa. Tämä on oikeastaan ollut aika hyvä pysähtyminen siihen, mitä bloggaamiselta haluan.
Kyllä minä varmasti jatkan aika samanlaisella linjalla, sillä en osaisi tehdä tätä muulla tavoin. Mutta on kiva välillä keksiä jotain uusia pieniä twistejä blogiin. 🙂
Koin, että on tärkeää kertoa teille lukijoilleni näistä ajatuksista ja halusin kuulla teidän mietteitä. Olen iloinen, että kirjoitukseni sai näin paljon vastakaikua ja ymmärrystä. 🙂
Hei Suvi! Tykkään edelleen blogistasi, kiitos siitä! Jatka omalla aidolla tyylilläsi vaan, sillä se uppoaa minuunkin! Kotisi on kaunis ja viihtyisä, sinä itse teet siitä viihtyisän ja niitä kuvia on kiva katsella. Pienet, arkisetkin jutut ovat ihania piristeitä lukea/katsella! Vaikka sitten se kauniisti kuvattu kukkakimppu!
Tässä some-ähky-maailmassa minulle henkilökohtaisesti kolahtaa parhaiten ”pieni on kaunista”, ”vähän on paljon”, se vaan menee omalla kohdallani niin. Enkä usko, että olen ainoa, joka niin ajattelee. Kaiken ei tarvitse olla sokerihuurrettua, glitterillä koristeltua fantastista-upeaa hehkutusta, koska iso osa elämästä on arkea. Juhlat, juhlallisuus ja elämää suuremmat asiat värittävät ja kohottavat arkeamme, mutta arki on suurelle osalla jokapäiväistä. Tehdään arjesta kaunista! Aurinkoista viikonloppua Suvi!
Kiitos ihanasta kommentista Pirre! 🙂
Ajattelen samoin: arkiset, pienet jutut ovat tärkeitä. Arkea voi piristää pienin, yksinkertaisin keinoin ja sisustuksen uudistamiseen ei tarvitse välttämättä käyttää suuria summia rahaa.
Aurinkoista viikonloppua sinnekin! <3
Olen samaa mieltä sekä postauksen että valtaosan kommenteista kanssa! Aivan arkisetkin postaukset ovat todella tervetulleita, eikä todellakaan tarvitse olla mitään uutta ja suureellista esiteltävää aina (jos koskaan). Aurinkoista viikonloppua ja kiitos blogistasi!
Kiitos Hanna, ihana kuulla! <3 Tuskin minä osaisin muunlaista blogia tehdäkään… 😉
Amen. Tismalleen samanlaisia ajatuksia täälläkin, ja bloggaamistakin vuodesta 2009. Näiden vuosien aikana blogimaailma on kyllä muuttunut ihan hurjasti! Bloggaaminen on yleistynyt ja siitä on tullut monelle (varsinkin nuoremmalle) bloggarille myös ammatti. Se mikä tuntuu itseltäni hassulta on ammattikuvaajien käyttäminen blogikuvien ottajina. Mutta sekin on nykyaikaa – blogit alkavat yhä enemmän muistuttaa aikakauslehtiä upeine muoti- ja stailauskuvineen. Samalla tuntuu, että itse jää yhä kauemmas siitä millainen blogin tulisi nykyään olla. Toisaalta kuka sen sitten määrittelee?! Mutta ymmärrän juurikin tuon pointtisi aitoudesta ja kotikutoisuudesta. Koen oman blogini olevan juurikin sellainen, kotikutoinen. Enkä osaa sitä muuksi muuttaakaan – siihen ei aika, rahat eikä mikään muukaan riitä. Enkä sitä kyllä haluaisikaan – onhan blogi ollut aina minulle enemmänkin päiväkirja (poislukien henkilökohtaisimmat asiat) kuin mikään muu. Mutta eri asia riittääkö se sellaisenaan lukijoille. Ellei niin sitten ei, aika aikaansa kutakin.
Aurinkoista perjantaita Suvi!
Minusta vähän tuntuu, että on muotia sanoa bloggaamisen olevan ammatti. Vaikka sillä ei niin hääviä tuloa saisikaan…? 😀 Toki voin olla väärässä.
Minusta on vain rikkaus, että on olemassa monenlaisia blogeja ja jokaiselle jotakin. Blogia täytyy tehdä oman fiiliksen mukaan ja se juju piileekin siinä omassa tyylissä. On vain yksi sinä – ja se on se vahvuus. Täytyy muistaa luottaa omaan tekemiseen ja tehdä sitä mistä inspiroituu. Ei pitäisi liikaa alkaa miettiä mitä muut tekee ja vertailla. 🙂
Sinulla on aivan ihana blogi, joka erottuu hyvin joukosta. Sinulla on oma tyyli ja juuri se on vahvuutesi. 🙂
Pingback: 10 x Parasta nyt - Maaliskuun lempparit ja inspiraation lähteet
Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta, Suvi! Sinun blogisi on ehdottomasti oma suosikkini ja kaikesta kuvista sekä kirjoutuksistasi huokuu aitous ja mukava tunnelma! Teidän koti on niin kaunista katseltavaa! Kiitos että bloggaat!❤-K
Kiitos Kaisa kauniista sanoistasi! <3
Syy, miksi palaan lukemaan blogiasi kerta toisensa jälkeen on yksinkertaisesti se, että täältä saa inspiraatiota (pieniä ja suuria) ja ennen kaikkea hyvän mielen. Monen blogin ongelma on nykypäivänä liiallinen täydellisyys ja materialismi, joka ainakin itsenäni ahdistaa. Nyt saatan puhua liian suoraan, mutta on surullista, että osa bloggaajista hamuaa ilmaisia tuotteita yrityksiltä ja käyttäytyy kuin monesti kuin maailmanomistajat. Kai se materialismi sitten vain sokaisee ihmisen. Ole siis ylpeä siitä, että teet aitoa ja omanlaista blogia 🙂
Yritän kai tässsä sanoa, että tee postauksia, mistä itse tykkäät ja aitous kumpuaa itsestään tänne ruudun toiselle puolelle 🙂 Täällä toisella puolella on kyllä lukijoita (myös minä), jotka ovat seuranneet aktiivisesti blogiaisi vuosia kertaakaan kommentoimatta 🙂
Voi kiitos sinulle ihanasta palautteesta! 🙂 Kyllä minäkin uskon siihen, että bloggaajan oma intohimo paistaa väkisinkin läpi blogista.
Säikähdin vain itsessänikin sitä suuntausta, kun innostuin valtavasti yhteistöistä ja sitten kun tuli hiljaisempi vaihe, niin tunsin olevani hukassa. Silloin täytyi palauttaa mieleen se motivaatio miksi tätä blogia ylipäätään tekee. Ja niissä yhteistöissähän innostuu nimenomaan siitä, kun pääsee toteuttamaan omaa intohimoaan esim. sisustusstailauksen myötä. On tärkeää kuitenkin säilyttää tasapaino. En halua, että blogini muuttuisi sellaiseksi, jossa olisi yhteistyö toisensa perään ja välissä muutama teennäinen täytepostaus.
Mielestäni teidän koti on positiivisessa mielessä tavallinen eli helposti samaistuttavissa oleva. Se on varmaan syy, miksi blogisi kiinnostaa. Kotinne ei ole liian kiiltokuvamainen, vaan juurikin eletyn näköinen.
Luulen, että myös bloggaajasta välittyvä luonne vaikuttaa siihen, mitä blogia tykkään lukea. Sinä vaikutat rehelliseltä ja mukavalta ihmiseltä. 🙂
Kiitos, onpa tosi mukava kuulla! 🙂
Meidän koti on meidän näköinen, enkä tuntisi oloani kotoisaksi ”liian hienossa” sisustuksessa. Olen iloinen jos voin jakaa inspiraatiota ja hyvää mieltä blogini kautta. Jakaa niitä samoja innostuksen kohteita lukijoiden kanssa.
Blogisi on ensimmäisiä blogeja, joita olen seurannut säännöllisesti. Sinulta, tämän blogisi kautta, olen saanut monia, monia ideoita ja saanut nauttia kauniista kuvistasi. Sinä olet yksi ainoista seuraamistani blogeista, josta välittyy aitous ja semmonen rehellisyys meitä blogiasi lukevia kohtaan. Kiitos näistä mukavista blogivuosista ja toivon niitä kovasti vielä lisääkin! 🙂 Aurinkoa ja iloa kevääseen sinulle ja perheellesi!
Voi kiitos Anna-Mari aivan ihanasta palautteestasi! <3 Olen todella otettu ja kiitollinen siitä, että blogillani on seuraajia monen vuoden ajalta. Ei tätä muulla tavalla osaisi tehdäkään…
Aurinkoa ja iloa sinullekin! 🙂
Pingback: Keskeneräisyys on ihan ookoo - Talosanomat
Pingback: PIENET ON ILOT - Pihkala
Pingback: Valkoisen Harmajan kevätarvonnat: Marimekko - Valkoinen Harmaja