Sain Pihkalan Annalta haasteen, jonka tarkoituksena on listata kymmenen tällä hetkellä omaan elämään iloa tuovaa asiaa. Arjen ja kaiken suorittamisen keskellä on tärkeää välillä pysähtyä miettimään positiivisia ja voimaannuttavia asioita. Ihan sellasia pieniä juttuja, jotka tuovat iloa arkeen.

Vaikka tuossa aiemmassa postauksessa vähän valittelinkin sitä, että pikkuneidin balettiesitysrekvisiitan valmistus on jäänyt viime tinkaan, olen silti iloinen, että hän on löytänyt mieleisen harrastuksen. Kuinka suloista onkaan päästä katsomaan pienten ballerinojen enkeliesitystä ensi viikolla!

Musiikki tuo minulle paljon iloa arkeen. Minulla meni monta vuotta niin, että kuuntelin vain sitä mitä radiosta sattui kuulumaan. Onneksi olen löytänyt musiikin uudestaan. Pidän erityisesti suomalaisista artisteista (ehkä tuosta kuvasta saatte vähän selvää soittolistastani). Laulujen sanat ovat minulle tärkeitä.

Iloa arkeen tuovat tietysti pienet kivat sanat. Hyvät keskustelut ystävän kanssa. Positiivisen palautteen antaminen ja toki saaminenkin.

Pienet hiljaiset arjen hetket, kuten rauhallinen aamukahvi viikonloppuisin. Tämän olenkin jo tainut mainita vaikka kuinka monesti tässä blogissa, mutta se on vaan niin tärkeä hetki minulle.

Meidän lapset ovat siinä iässä, että uusia taitoja karttuu nopeaan tahtiin. On mahtavaa huomata kuinka he oppivat uusia asioita. Poika on taitava matematiikassa; osaa jo kertolaskuakin, vaikka on vasta eskarissa. Ei ole tullut äitiinsä. 😉

Joulun lähestyminen tuo minulle myös paljon iloa. On ihanaa laittaa kotiin jouluilmettä ja miettiä joululahjoja. Itse en lahjoja kaipaa; minulle kävisi sellainen sopimus ettei aikuisille osteta lahjoja ollenkaan. Mutta lapsille on kiva hankkia heidän kauan haaveilemiaan juttuja.

Siisti koti on tietysti aina iloinen asia. Tällä viikolla iloa toi se, että Mankku oli hoitanut viikkosiivouksen. Mutta arvatkaa vaan  onko meidän Milk-valaisin enää ehjä? Se siis rikkoutui taas! Mutta en voinut muuta kuin nauraa, kun isäntä oli kuvannut toilailunsa Facebookiin. En ymmärrä miksi tekevät lampun kuvun lasista ja kiinnityskin on niin heikko, että se rikkoutuu todella helposti. Harmin paikka – valaisin oli niin kaunis. En tiedä kannattaako sitä enää toista kertaa korjata, kohta se olisi taas rikki.

Kissat tuovat tietysti paljon iloa. Heistä ei ole tullut parhaita kaveruksia, mutta ovat kuitenkin jopa ruokailleet samalta lautaselta. Ja välillä nukkuvat melko lähekkäin, mutta hajurako pitää kuitenkin jättää.

Lähestyvät pikkujoulut ovat myös iloinen asia. Omaan kalenteriini on buukattu kahdet juhlat tänä vuonna: ensin työporukan kesken ja vähän myöhemmin sitten ystävien kanssa. Saadaan todennäköisesti meidän vanhasta kaveriporukasta suurin osa paikalle. En ole nähnyt paria ystävääni muutamaan vuoteen, joten on kiva jos saamme pikkujoulut järjestymään.

Paljon iloa arkeen tuo tietysti myös tämä blogi. Ensi viikoksi on taas tiedossa jotain kivaa teille. 😉

Kuten haasteisiin kuuluu, pitää ne antaa aina eteenpäin jollekin. Annan tämän haasteen eteenpäin siskolleni Muoti mielessä-blogiin, Biquitsille Buttermilk Bisquits -blogiin sekä Tirsat-blogin Lauralle. Olkaapas hyvät! 🙂

Author

10 Comments

  1. ihania asioita kirjasit!
    voi ei tuota Milkiä, onpa huono tuuri :/. muakin kyllä pelottaa, et millon se tippuu alas tuosta lipastolta. laitoitteko muuten kuvun liimalla kiinni? tosin ei se mitään auta, jos valaisin tippuu: rikkoutuuhan se lasi silti ilman muuta 🙂

    • Ei laitettu sitä kupua liimalla kiinni. Tai yritettiin, mutta se ei jotenkin vaan onnistunut. Luulen, että Milkin jalat ovat liian kevyet, joten siksi se kaatuu ja heilahtaa niin helposti. Jos alapää olisi tukevampi, niin se pysyisi varmaan helpommin paikoillaan. Ja minusta kupu voisi yhtä hyvin olla valkoista muovia…
      Toivottavasti teillä säilyy Milk ehjänä pitkään.

  2. Monta samaa iloista asiaa löytyisi myös minun iloisten asioiden listalta. Voi harmi sitä valaisinta. Se oli minun valaisinhaavelistalla, mutta täytyypä miettiä uudelleen..:/ en taida löytää sille meidän kodista turvallista paikkaa. Pystyisikö rikkonaista valaisinta tuunaamaan jotenkin, jalathan siinä on kauniit 🙂

    • Luulen, että hankimme sittenkin uuden kuvun ja asetamme Milkin kirjahyllyyn. Siinä taitaa olla turvallisin paikka.

  3. Olipa mukava lukea tätä. Oikea hyvänmielen postaus :)! Niin ja suloisia nuo teidän kissat, toivottavasti vielä ystävystyvät!

    • Kiva kuulla! 🙂 Olen iloinen jos kisut edes tulevat toimeen – ei niistä varmaan koskaan tule läheisiä, mutta eihän sitä koskaan tiedä…

Write A Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.